2013/02/26

Eikö mikään erota meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39)?

Roomalaiskirjeen 8. luvun loppupuolella Paavali julistaa meille monille rakkaat ja tutut sanat, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.  Monille meistä on opetettu jo lapsesta ja pyhäkouluajoista lähtien, että synti erottaa meidät Jumalasta. Voiko siis mikään erottaa meitä Jumalasta vai ei? Mitä se tarkoittaa, ettei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta? Miten yhteytemme Jumalaan ja Kristuksen rakkaus meitä kohtaan ovat suhteessa toisiinsa?

Paavali kirjoitti, ettei kukaan/mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Toisaalla Jumala selkeästi ilmoittaa profeetta Jesajan kautta, että pahat teot erottavat Jumalasta (Jes. 59:1-4). Läpi Raamatun näemme selkeästi, että synti on aina etäännyttänyt ihmiset Jumalasta poispäin. Jumala on pyhä, puhdas, vanhurskaus, totuudellinen ja oikeudenmukainen. Hän on kiivas Jumala (2. Moos. 20:25, 5. Moos. 5:9), joka kostaa pahat teot jopa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Toisaalta hän on myös täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Hän on armollinen, uskollinen, kärsivällinen, hyvä ja laupias (2. Moos. 34:6-7, 5. Moos. 7:9). Hän osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan tuhansille tai jopa tuhansiin sukupolviin saakka!

Millä tavoin synti voi erottaa meitä Jumalasta? Miten samaan aikaan on mahdollista, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta?

2013/02/18

Miksi Jeesus kehui epärehellistä taloudenhoitajaa? (Luuk. 16:1-15)


Luukkaan evankeliumin 16. luvussa Jeesus kertoo vertauksen rikkaan miehen taloudenhoitajasta, joka käytti isäntänsä omaisuutta hyväkseen törkeällä tavalla. Toisin kuin voisi kuvitella, Jeesus ei kuitenkaan moiti tätä roistoa, vaan kehuu häntä. Miksi ihmeessä?!

Kun alamme tulkita tätä kohtaa, meidän täytyy ensinnäkin huomioida, että kyse on vertauksesta. Vertausten tulkinnan tärkein periaate on se, että yhdellä vertauksella on aina yksi pääajatus, jota vertaus valaisee rinnastamalla inhimillisen maailman tapahtuman Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Vertauksen sovellettavuudella on siis rajansa, mikä tarkoittaa, että vertauksen jokaisella yksityiskohdalla ei välttämättä ole vastinetta meidän elämässämme.

Niinpä pyrimme löytämään tämän vertauksen pääajatuksen. Sen löytämisessä vihjeitä kannatta etsiä asiayhteydestä. Kertomus epärehellisestä taloudenhoitajasta sijoittuu keskusteluun, joka liittyy rahan käyttämiseen; tämän näemme jakeista 9-15. Näissä vertauksen jälkeen sijoittuvissa jakeissa Jeesus itse selittää vertauksen tarkoitusta, joten olemme velvollisia ottamaan ne huomioon tulkintaa tehdessämme. Tavalla tai toisella tämä vertaus siis puhuu meille rahan käyttämisestä.

2013/02/13

Onko nainen tarkoitettu palvelijaksi? (1.Moos. 2:18)


Valitettavasti joillakin on edelleen sellainen käsitys, että naista alistetaan Raamatussa. Mistä tällainen käsitys on saanut alkunsa? Ensinnäkin meidän on syytä erottaa se, mitä Raamattu kuvailee ja se mitä se käskee. Raamatun aikoina vallalla oli patriarkaalinen kulttuuri, jossa naisella oli yleensä huomattavasti vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Tämä elämäntapa näkyy Raamatun ajankuvassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hyväksynyt sen.

Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin se, että kristityt ovat tulkinneet väärin joitakin raamatunkohtia. Tietyt naisia koskevat maininnat on käsitetty tavalla, josta on seurannut naista alistavaa ajattelua. Yksi näistä kohdista on käsittelyssä tällä kertaa.

1.Moos. 2:18
Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Jotkut ovat tulkinneet, että tämän jakeen mukaan nainen on miehen apulainen ja siten alempiarvoinen ja käskytettävä. Tässä käytetty alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on kuitenkin tarkalta määritykseltään seuraava: joku joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi tai vahvempi kuin autettava.

Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta.