Kuoliko Jeesus vain joidenkin puolesta?

Pääsiäisviikolla on luonnollista pohtia pelastusta ja sen kattavuutta. Pääsiäisenä muistelemme kärsimysnäytelmää, jolloin Jeesus, mies joka väitti olevansa Jumala, vangittiin, tuomittiin väärin perustein kuolemaan, pahoinpideltiin ja tapettiin ristillä pitkäperjantaina. Juuri ennen saapumistaan Jerusalemiin ristiinnaulittavaksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen tulleensa maailmaan "antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark. 10:45, KR92). Kuoliko Jeesus todella kaikkien puolesta?

Kaikki vai monet?

Tekstin pikainen tarkastelu paljastaa, että käännöstoimikunta on tässä yhteydessä tulkinnut kreikan sanan polys tarkoittavan ’kaikki,’ kun taas edellinen käännös katsoo tämän tarkoittavan ’monia.’

Tämä herättää väistämättä seuraavia kysymyksiä:

1. Kuoliko Jeesus vain joidenkin puolesta ("valitut")
2. Kuoliko Jeesus kaikkien puolesta ("kaikki pääsevät taivaaseen") 

Näin ”evankelikaalin vapaakirkollisen” näkökulmasta kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Ensimmäin kohta on toki viiden kohdan kalvinistien opinpykäliä, nimittäin että Jeesus kuoli vain niiden puolesta jotka pelastuvat.[1] Toinen kohta puolestaan on tuttu suomessakin esiintyvässä teologiassa, jossa katsotaan että rakastava Jumala ei voi tuomita ketään kadotukseen, joten lopulta "rakkaus voittaa."[2]

Onko sanan polys merkitys sovitettavissa ilman kallistumista kumpaankaan ääripäähän? Mielestäni on, ja se edellyttää tietyn jännitteen hyväksymistä Raamatun lehdillä. Tämänkaltaisia ongelmia syntyy silloin, kun ns. systemaattisen teologian[3] vuoksi tehdään myönnytyksiä omaan systeemiin sopimattomien raamatunkohtien tulkinnassa.

Ensinnäkin, kreikan polys tarkoittaa ”moni,” ei ”kaikki” – joissakin tapauksissa se tarkoittaa ’usea’ tai ’useimmat,’ joskus jopa ’lähes kaikki,’ mutta ei kuitenkaan ’kaikki.’[4] Uuden käännöksen tulkinta on siis Raamatun vastainen; Jeesus ei kuollutkaan kaikkien puolesta, vaan ainoastaan joidenkin?

Ristiriitaista

Asian tekee herkullisesti monimutkaisemmaksi se, että samankaltainen ajatus löytyy 1. Tim. 2:6: ”Hän [Kristus Jeesus] antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta…” Paavali ei käytä sanaa polys, vaan pas, jonka merkitys pääsääntöisesti on ’kaikki,’ ’jokainen.’[5] Näin meillä on mukava ristiriita, jossa Jeesus sanoo kuolleensa monien puolesta (näin myös Matt. 20:28), mutta Paavalin mukaan Jeesus on kuollut kaikkien puolesta.

Paavali ei suinkaan edusta erilaista teologiaa kuin Jeesus, vaan hän jatkaa ”kaikki –teemaa” jonka hän on aloittanut 2:1 (rukoilkaa kaikkien puolesta), ja joka huipentuu Jumalan tahdon ilmaisuun 2:4, ”joka [Jumala] tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan.”

Jumala siis tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, ja tätä varten hän on valmistanut pelastuksen – Kristuksen jonka muodossa ”lunnaat” on maksettu. Jumalan tahto ei kuitenkaan aja ihmisen tahdon yli; Jumala haluaisi että kaikki ihmiset voisivat pelastua, mutta on loppujen lopuksi ihmisen oma valinta haluaako hän pelastua. Näin ollen on loogista ajatella, että Jeesus on kuollut kaikkien puolesta, mutta ”vain” monet uskovat häneen pelastuakseen.

Näin ollen päättelemme, että Raamatun ”näennäinen” ristiriita on välttämätön laajemman totuuden ymmärtämiseen, joka ei mahdu systemaattisiin teologioihin: Jeesus tuli antamaan itsensä lunnaiksi sekä kaikkien että monien puolesta, mutta ratkaisevaa on se miten me reagoimme hänen uhriinsa.[6] Jeesus siis kuoli kaikkien puolesta, mutta hänen kuolemansa hyödyttää vain niitä monia jotka uskovat häneen.

Pitäisikö tässä vielä itsensäkin kieltää? (Matt. 16:24-25)

Mitkä sanat kuvaavat nykyaikaa? Väitän, että vain kaksi sanaa riittää ajanhenkeämme kuvailemaan: Minä itse. Toiset sanat voisivat olla: Minulle, minun, minusta. Että yhtälö olisi täydellinen, siihen pitäisi tietenkin lisätä vielä sanat: heti paikalla tai niin pian kuin mahdollista ja juuri niin kuin minä tahdon.

Elämme erittäin itsekeskeisessä ajassa. Ajattelemme itseämme ja kaikkea itsemme kautta. Ajanhenki on tehnyt ”minä itsestä” epäjumalan, joka määrittää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Kaikki, mikä minusta tuntuu hyvältä, on tietenkin oikein ja hyvää ajanhengen mukaan. Elämän päämäärä on siis saada nauttia mahdollisimman paljon ja välttää kaikki kärsimykset. Minä, minä, minä… Minulle, minulle, ja vielä lisää minulle…

Viisitahoinen seurakuntavirkamalli

Joissakin piireissä seurataan seurakuntavirkojen viisiportaista tai -tahoista mallia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen terveen seurakunnan johdossa (johtoryhmässä/johtajuudessa) tulisi olla vähintään yksi apostoli, yksi profeetta, yksi evankelista, yksi paimen ja yksi opettaja. Ajatus perustuu Efesolaiskirjeen 4:11 pohjalle. Tässä kirjoituksessa esitetään, että viisitahoisen mallin kirjaimellinen seuraaminen kaventaa Raamatun ajatusta moninaisesta johtajuudesta sekä lahjojen dynaamisuudesta[1].

Efesolaiskirje 4:11 kuuluu seuraavasti:

          Ja hän [Kristus] itse antoi

                                            jotkut apostoleiksi,

                                            jotkut taas profeetoiksi,

                                            jotkut taas evankelistoiksi

                                            jotkut taas paimeniksi ja opettajiksi…

Paavali kolmannessa taivaassa?

”Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen—oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.”

(2. Kor. 12:2)

Kommentaareja selatessani huomasin, että ns. evankelikaalista tai perinteistä suuntaa edustavissa selitysteoksissa kyseinen jae saa usein erikoisen kohtalon. Itselleni ensimmäinen kysymys, joka jakeesta nousee on: ”Mikä ihmeen kolmas taivas?” Tähän kysymykseen en ainakaan perinteisistä kommentaareista saanut vastausta. Esim. Brauch (1996) mainitsee, että Paavalin aikoihin jotkut esittivät taivaan rakenteesta omia spekulaatioitaan, mutta sivuuttaa sitten koko aiheen toteamalla, ettemme voi tietää uskoiko Paavali taivaan jakautuvan kolmeen osaan. Ja kuitenkin itse teksti sanoo niin! Brauch ei omalle kommentilleen anna minkäänlaisia perusteluja. Hänen argumenttinsa kärki näyttää siis olevan: "vaikka Paavali kirjoittaa kolmannesta taivaasta, emme voi tietää uskoiko hän kolmannen taivaan olemassaoloon." Argumentin mielettömyyttä tuskin tarvinee selittää.