Tekeekö Jumala muka myös pahaa? (Job 2:7-10)

Jobin kirja on mielenkiintoinen kirja monelta näkökulmalta katsottuna. Kirjan ydinkysymys on kärsimyksen ongelma – varsinkin ”nuhteettoman” ihmisen kärsimykset. Kirja on runollista kieltä ja myös siten kiehtovaa sekä mukaansatempaavaa luettavaa. Jobin kirjan erikoisuus on eri henkilöiden puheenvuorot. Kirjassa puhuvat Jumala, paholainen, Jobin palvelijat, Jobin vaimo, Job, Jobin ystävät Elifas, Bildad ja Soofar sekä nuori Elihu. Kirjasta erityisen kiinnostavan tekee kirjan loppuluvuissa oleva Jumalan kommentti: Job on puhunut oikein Jumalasta ja hänen kolme ystäväänsä eivät ole! Voimmeko siis luottaa Jobin kirjassa kaikkeen Jumalan sanana ja totuutena? Jobin omissa puheissakin paikoitellen mietityttää, että meniköhän se asia nyt ihan näinkään. Jobin kirja on opettavainen kirja, joka pakottaa sen lukijansa mietiskelemään ja rukoilemaan Jumalan edessä, miten asiat ovat. Kirja opettaa meille paljon totuuksia ja viisauksia, joiden ymmärtäminen on aarteitakin arvokkaampaa. Jobin kirja kuuluukin nimenomaan Raamatussa esiintyvään kirjallisuuden lajiin: viisauskirjallisuuteen. Jobin kirja on kokonaisuutena erittäin hyvää ja mielenkiintoista luettavaa. Kannattaa lukea se kokonaan.

Tämän päivän pulmajakeina ovat Jobin kirjan toisen luvun jakeet 7-10 ja niistä ennen kaikkea 10. jae. Job sanoo siinä vaimolleen seuraavasti: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Pulmajakeen kysymyksemme tänään ovatkin seuraavat: Tekeekö Jumala muka myös pahaa? Onko tämä jae ristiriidassa Raamatun muun ilmoituksen kanssa, että Jumalassa on vain valoa, hyvyyttä ja rakkautta? Miten meidän Jumalamme muka voisi tehdä mitään pahaa meille tai antaa meille hyvän lisäksi jotain, mikä on pahaa?

Job oli alussa rikas mies, jolla oli paljon omaisuutta, palvelijoita ja ystäviä. Hänellä oli myös oma rakas perhe. Kaiken tuon keskellä hän eli nuhteettomasti ja tahtoi tehdä kaikessa Jumalan tahdon. Kuitenkin vastoin tuon ajan yleistä uskomusta (Jos elät oikein, Jumala siunaa sinua menestyksellä; Jos elät väärin, Jumala rankaisee sinua kärsimyksillä.) Job menetti yllättäen omaisuutensa, ystävänsä, suuren osan perheestään ja terveytensä. Tilanteen taustalla oli asia, josta Job itse ei koskaan saanut tietää mitään. Taivaassa Jumala ja paholainen olivat käyneet keskusteluja. Paholainen oli haastanut Jumalan sallimaan vaikeuksia ja kärsimyksiä Jobin elämään, että Job hylkäisi nuhteettomuuden ja Jumalan. Jumala tunsi Jobin ja tiesi, ettei Job luopuisi hänestä. Niinpä Jumala salli sen, että vihollinen tuli tuhoamaan Jobin omaisuutta, ystävyyssuhteita, perhettä ja Jobin terveyttä. Kaiken tämän keskellä Job ei hylännyt Jumalaa vaan pani edelleen luottamuksensa ja toivonsa Jumalaan, omaan lunastajaansa. Job tiesi, että Jumala ei hylkää häntä.

Jobin kolme ystävää tulivat lohduttamaan Jobia. Järkytys heidän nähtyään Jobin kärsimykset oli niin suuri, että olivat viikon ajan vain hiljaa eivätkä puhuneet mitään. Sen jälkeen Job alkoi valittaa tilanteestaan, mihin ystävät alkoivat vastailla. Muodostui monien ojennus-, syyte-, valitus- ja puolustuspuheiden kierre. Lopulta Jobin ystävät olivat varmoja, että Job oli syyllistynyt rikkomuksiin ja synteihin. He ajattelivat, että Jumala rankaisi nyt Jobia hänen synneistään, joita he olettivat Jobin vähintäänkin salassa tehneen. Panokset ja tuomitsevat äänet vain koventuivat kierros kierrokselta. Niillä, joilla menee hyvin, on helppoa tuomita niitä, jotka ovat kärsimysten ja vaikeuksien keskellä. Kaikki kärsimykset eivät kuitenkaan ole suoraan synnin seurausta. Pohjimmiltaan kaikki kärsimys, vaikeudet ja ongelmat ovat ensimmäisen syntiinlankeemuksen ja maailman kirotuksi tulemisen seurausta. Yksittäisen ihmisyksilön elämässä meillä ei kuitenkaan ole mitään oikeuksia ja valtuuksia mennä tuomitsemaan. Emme ole toistemme tuomareita – vain Jumala on. Emme tiedä useinkaan, mistä kärsimykset johtuvat. Niillä voi olla hyvin monenlaisia syitä, joista vain pieneen murto-osaan voimme ihmisinä itse vaikuttaa. Oppikaamme Jobin kirjasta se, ettemme tuomitse niitä veljiämme ja sisariamme, joilla on vaikeaa. Olemme itsekin syntisiä ja epäonnistuneita yhtä lailla. Olkaamme sen sijaan lohduttamassa ja tukemassa heitä aidosti rakkaudellisella läsnäolollamme ja esirukouksillamme.

Lopulta Jobin ystävät ja nuori Elihu turhautuivat. He häipyivät ja jättivät Jobin yksin rauhaan. Silloin alkoi tapahtua. Jumala vastasi Jobin tuskanhuutoihin ja anomuksiin. Jumala ilmestyi Jobille ja avasi hänen ymmärrystään näkemään, kuinka valtava, viisas, mahtava ja kaikkivaltias Jumala on. Job ymmärsi, että oli puhunut tuskansa takia ajattelemattomasti. Job nöyrtyi Herran edessä sen lisäksi, että oli säilyttänyt toivonsa Jumalassa ja nuhteettomuutensa. Jumala ei vastannut Jobille, miksi kaikki paha oli kohdannut Jobia ja hänen läheisiään. Kysymys jäi ilmaan. Sen sijaan Jumala osoitti Jobille omaa suuruuttaan ja sitä, kuinka hän tietää kaiken meitä ihmisiä laajemmin, syvemmin ja paremmin. Jumalan tiet ovat paljon korkeammalla kuin meidän ihmisten. Emme aina ymmärrä Jumalaa ja hänen toimintaansa, mutta voimme aina ja kaikissa tilanteissa laittaa toivomme Jumalaamme niin kuin Job teki.

Jumalassa ei Raamatun mukaan ole mitään pimeyden häivää vaan valoa, rakkautta, hyvyyttä, armoa, pyhyyttä, uskollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Jumalassa ei ole mitään epätäydellistä, pimeää tai pahaa. Jumala ei kiusaa ketään. Jumala ei tee pahaa kenellekään. Jumala ei koskaan osoittaudu epäluotettavaksi tai epävakaaksi. Jumala ei ole tänään rakkaudellinen ja armollinen ja huomenna meille pahaa tekevä. Se on täysin totuuden vastainen käsitys Jumalasta. Miksi sitten Job sanoo, että meidän tulee ottaa Jumalalta vastaan myös paha?

Job ei tiennyt paholaisen ja Jumalan välisestä keskustelusta (Jobin kirjan kehyskertomuksesta). Niinpä Job valittaakin ajoittain, kuinka Jumalan käsi häntä kurittaa ja lyö tuskia häneen. Näinhän asia ei todellisuudessa ollut. Jumala oli kaikkivaltiaana sallinut paholaisen tehdä tuhoaan – mutta rajoitetusti. Jumala ei ole ikinä tahtonut, että ihmisinä joutuisimme kärsimään. Jumala ei tahtonut meille sairauksia ja vaikeuksia. Jumala ei tahtonut mitään pahaa meille, eikä tahdo nyt eikä koskaan tulevaisuudessakaan. Synti ja sen hirvittävät seuraukset olivat meidän ihmistemme valinta: me lankesimme syntiin ja käänsimme selän Jumalan tahdolle. Sen seurauksena paholainen sai oikeudet tehdä tuhojaan meissä ihmisissä ja tässä maailmassa. Jumalalla on silti edelleen kaikki valta ja voima taivaassa ja maan päällä. Paholaisen valta on Jumalan rajoittamaa. Paholainen ei voi koskaan tuhota meitä Jumalan lapsia, seurakuntaa ja Israelia, koska Jumala on kanssamme.

Kärsimykset olivat siis paholaisen työtä Jobin elämässä. Korkeintaan voimme sanoa, että ne olivat Jumalan sallimusta. Jumalan tahto kärsimys ei silti ole ollut eikä ole. Jumala kuitenkin voimassaan ja valtiudessaan on voimallinen kääntämään jopa kärsimyksemme Jumalan valtakunnan ja meidän voitoksemme. Job ei kääntänyt selkäänsä Jumalalle kärsimysten keskelläkään. Jobin luottamus Jumalaan vain kasvoi. Job oppi myös tuntemaan Jumalan suuruutta, kaikkivaltiutta ja viisautta enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaiken kautta Jumala tuli Jobille yhä rakkaammaksi ja läheisemmäksi. Lisäksi Job sai omaisuutensa, ystävänsä ja perheensä moninkertaisena takaisin. Hän myös parantui ja eli vielä pitkän elämän onnellisina. Jumala käänsi lopulta kaiken parhain päin. Jumala osoitti siis uskollisuutensa ja rakkautensa ja tuli kaikessa ylistetyksi.

Jobin sanat kirjan toisen luvun jakeessa 10 on ymmärrettävä vajavaisesti asioita ymmärtävän, mutta Jumalaan luottavan, ihmisen sanoiksi. Näkökulma on ihmisen, joka ei tiedä kärsimysten perimmäistä syytä. Jobin sanoista opimme sen, että Jumala on kaikissa olosuhteissa luottamuksemme arvoinen. Job sanookin toisaalla kirjassaan myös seuraavat kaksi tärkeää lausetta: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.” ja ”Minä tiedän lunastajani elävän, hän sanoo viimeisen sanan multien päällä.” Olkoon meilläkin se mieli, että laitamme aina toivomme ja luottamuksemme Jumalaan kaikissa tilanteissa. Jumala on hyvä meille. Siihen voimme aina luottaa, vaikka elämä välillä meitä kolhiikin. Tulkoon Herramme meille aina vain läheisemmäksi ja rakkaammaksi kuten Jobillekin kävi. Kiitos Jumala rakkaudestasi ja hyvyydestäsi. Kiitos Jeesus, kuinka voit aina kaiken kääntää parhaaksemme. Rakastamme sinua Herramme.

Penseä vai haalea uskova? (Ilm. 3:14-22)

Tällä kertaa on käsittelyssä kohta, joka on kenties yksi yleisimmin väärinymmärrettyjä Raamatussa. Se on osa Kristuksen kirjettä Laodikean seurakunnalle Ilmestyskirjassa.

Ilm. 3:15-16

15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 

16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. (KR 92)

Jakeet tulkitaan usein niin, että kuuma tarkoittaa uskovaa, kylmä ei-uskovaa ja haalea uskovaa, jonka uskosta on tullut jollain lailla laimeaa. Tätä tulkintaa on tukenut vanha käännös, jossa käytetään sanoja kylmä, palava ja penseä.

Lähdetään purkamaan tilannetta käsittelemällä koko Laodikean seurakunnalle osoitettu kirje.

Kosminen konflikti Ilmestyskirjassa

Ilmestyskirja on meille tuttu, Raamatun viimeinen kirja. Sen sisältönä on näky eli ilmestys, jonka sai Johannes. Ilmestys käsittelee sitä kosmista konfliktia, joka on meneillään jatkuvasti ja jossa seurakuntakin on osallisena. Fantasiaelokuvista meille ovat tuttuja mielikuvitukselliset kosmiset konfliktit. Voimme kuitenkin unohtaa Star Warsin, Star Trekin ja kumppanit. Todellinen konflikti on se mitä tapahtuu Jumalan ja Saatanan välillä. Samalla tavalla kuin leffat, tämäkin tarina on jo kirjoitettu valmiiksi. Lukemalla Raamattua voimme tietää, miten se tulee loppumaan.

Ilmestyskirja käsittelee suurimmaksi osaksi maailman viimeisiä aikoja, jolloin Jeesus tulee takaisin ja paha saa palkkansa. Emme voi tietää, miten lähellä tämä aika on. Ilmestyskirja on meille kuitenkin tärkeä muutenkin, kuin tietolähteenä viimeisistä ajoista. Ilmestyskirjan yhtenä tarkoituksena on varoittaa seurakuntaa ja vahvistaa sitä pysymään puhtaana jatkuvasti vellovan kosmisen konfliktin keskellä, vastustamaan synnin, rikkauden ja ympäristön hyväksynnän houkutusta ja omasta sisimmästämme nousevia vääriä toimintatapoja.

Ilmestyskirjan alussa on seitsemän puhetta, jotka ovat osoitettu seitsemälle seurakunnalle. Seitsemän on täydellisyyden luku, jota käytetään tässä todennäköisesti symbolisesti. Kyseessä lienee vertauskuva kaikista seurakunnista, ei tietyt maantieteellisiset seurakunnat. Kirjeissä käsitellään erilaisia ominaisuuksia, joita seurakunnilla voi olla. Annetaan hyvää palautetta hyvistä ominaisuuksista ja huonojen ominaisuuksien kohdalla kutsutaan muutokseen. Kirjeissä on myös lupauksia siitä, millainen palkinto on luvassa niille, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle ja hänen sanalleen. Nämä puheet seurakunnille antaa itse Jeesus, joka ilmestyi Johannekselle.

Ilm. 3:14-22

Kirje Laodikean seurakunnalle

14 "Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 

16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.

17 "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!

20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

21 "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

22 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

(KR 92)

Laodikean ongelma

14 "Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku

Jokainen kirje on osoitettu seurakunnan enkelille. Onko kyseessä kirjaimellinen enkeli? Kyseessä saattaa olla vertauskuva itse seurakunnasta. Joka tapauksessa teksti on tarkoitettu uskoville. Muistetaan, että seurakunnat kuvaavat kaikkia seurakuntia, ja sitä kautta uskovia, ja erilaisia asioita, joita uskonelämässä voi olla. Voimme siis ajatella, että tämä sana on myös meille.

Aamen tarkoittaa Jeesusta. Jumalan luomakunnan alusta puhuminen ei tarkoita sitä, että Jeesus olisi luotu, vaan sitä, että Jeesus oli mukana maailman luomisessa heti alusta pitäen (1.Joh.1:2).

15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 

16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. (KR 92)

15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. (KR 33)

Traditionaalinen tulkinta tähän kohtaan kuuluu siis, että on parempi olla eikkari kuin uskova, jonka usko on laimeaa. Ajatus kuulostaa ainakin allekirjoittaneen mielestä melkoisen epäloogiselta.

Raamattua lukiessa on välillä ratkaisevan tärkeää tietää jotain historiallisista taustoista. Elämme nyt täysin eri ajassa emmekä tiedä kaikkea, mitä antiikin ihmiset tiesivät. Raamattua lukiessa on tärkeää pyrkiä selvittämään, mikä on ollut alkuperäinen merkitys alkuperäisille vastaanottajille. Tästä tulee merkitys myös meille nykyisille vastaanottajille.

Seitsemän kaupunkia, joiden seurakunnille Ilmestyskirjan kirjeet on osoitettu, olivat seitsemän todellista antiikin kaupunkia! Nämä kaupungit olivat tunnettuja tietyistä erityispiirteistään. Näistä otetaan vertauskuvia Ilmestyskirjaan kuvaamaan mahdollisia ongelmia seurakunnassa. Antiikin ajan ihmiset tiesivät näiden kaupunkien maineen. Meidän yleistietoomme nämä asiat eivät kuulu, mikä vaikeuttaa ymmärtämistä.

Raamatun kääntäminenkään ei ole kovin helppoa, koska monilla sanoilla voidaan tulkita olevan eri vivahteita. Kun alkuperäinen asiayhteys ei ole enää muistissa, voi käännöksiin pujahtaa sellainen versio, joka vaikeuttaa entisestään alkuperäisen merkityksen ymmärtämistä. Vaikuttaa siltä, että vanhan käännöksen kohdalla näin on päässyt käymään tässä tapauksessa.

Uuden käännöksen termit kylmä, kuuma ja haalea lienevät yksinkertaisin ja samalla paras käännös sanoista. Tämä käännöstapa löytyy myös monista englanninkielisistä Raamatuista.

Tässä nimittäin puhutaan vedestä.

Laodikean kapungilla ei ollut omaa vesilähdettä. Vesi johdettiin akveduktilla kuuden mailin päässä olleilta kuumilta lähteiltä. Kun vesi ennätti Laodikeaan, se oli haaleaa. Haalea vesi oli rasittavaa, koska se ei sellaisena kelvannut oikein mihinkään. Se ei ollut tarpeeksi lämmintä kylpyyn, eikä sitä ollut hyvä juoda. Haaleassahan bakteeritkin lisääntyvät. Vesi oli siis sellaisenaan käyttäkelvotonta.

Niinpä tämä kohta kuvaa sitä, että Laodikean seurakunta oli hyödytön. Se ei pystynyt olemaan käyttökelpoinen Jumalan käytössä.

Miksi se oli hyödytön? Mennään eteenpäin.

17 "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

Tässä käytetään taas vertauskuvana todellista Laodikean kaupunkia antiikin aikana. Se oli rikas kaupunki, kauppakeskus, tunnettu muun muassa tekstiileistään ja lääkkeistään. Siksi kaupunkilaiset olivat ylpeitä ja itseriittoisia. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, että heidän tiedetään vuoden 60 jKr. maanjäristyksessä kieltäytyneen ottamasta vastaan keisarilta hätäapua.

Tässä raamatunkohdassa on siis kyse itseriittoisuudesta. Siitä, että luulee olevansa jostain syystä riittävä niin, ettei tarvitse apua Jumalalta. Tämä voi olla tiedostamatonta. Se voi myös liittyä tiettyihin alueisiin elämässä samalla kun toisten alueiden suhteen tiedostamme riippuvuutemme.

Tämä itseriittoisuus aiheuttaa hengellistä köyhyyttä. Vaikka ihminen ehkä pärjääkin hyvin elämässä, niin hengellisesti hän voi olla köyhä. Hänellä ei ole sitä mitä Jumala antaa, koska hän ei pyydä. Hän ajattelee, ettei tarvitse mitään. Sen takia se on käyttökelvoton Jumalan näkökulmasta. Hän ei ole hyödyllinen Jumalan työssä.

Mikä neuvoksi?

18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Tästä jakeessa löytyy kehotus, joka saattaa tuntua paradoksaaliselta verrattuna edellä todettuun. Miten laodikealaisia voidaan kehottaa ostamaan, kun heidän on juuri todettu olevan köyhiä ja kurjia, vailla hengellistä rikkautta? Tästä onkin löydettävissä hieno ja tärkeä ajatus: Jeesukselta saa ostaa ilmaiseksi! Siis ilmaiseksi meille. Jeesukselle itselleen tämä ei ollut ilmaista. Hän maksoi hinnan ristillä.

Kyse on armosta, joka kuuluu meille Jeesuksen ristintyön kautta. Hengellistä hyvää saa Jeesukselta ilmaiseksi se, joka pyytää häneltä, eikä jää itseriittoiseksi.

Laodikean kaupunki oli siis tunnettu erilaisista tavaroista, joita myytiin siellä. Tärkeimpiä ovat kuitenkin ne aarteet, joita saa Jeesukselta. Tulessa puhdistettu kulta voi viitata moneen asiaan, kuten armolahjoihin. Kyseessä on jotakin todella arvokasta. Valkeat vaatteet viittaa puhtauteen, syntien anteeksi saamiseen. Silmävoide viitannee näkemiseen. Tarvitsemme Jumalalta kykyä nähdä asiat hänen silmillään. Muuten emme voi nähdä ja ymmärtää hengellisiä asioita.

Kun ostamme Jeesukselta tätä hengellistä rikkautta, olemme hyödyllisiä hänen työssään! Itsessämme meillä ei ole mitään.

19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! (KR 92)

19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. (KR 33)

Laodikealaisilla ei ole kaikki mennyt putkeen, mutta Jumala rakastaa silti! Nuhtelu ja ohjaus merkitseekin rakkautta. Maallisetkin vanhemmat haluavat estää lapsen joutumisen onnettomuuteen ohjaamalla tätä.

Uudessa käännöksessä on tähän kohtaan eksynyt sana penseys kaikuna vanhan käännöksen ajattelutavasta. Tämä on hieman valitettavaa. Alkutekstissä ei penseys-sanaa ole tässä kohtaa lainkaan, vaan siinä puhutaan ahkeroimisesta. Missään muussa käännöksessä, joita katsoin, ei tästä kohdasta löydy penseys-termiä.

20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Sitten on lupauksia siitä, mitä saavat palkaksi ne, jotka noudattavat ohjeita ja pysyvät uskollisina Jumalalle. Aterioiminen on merkki ystävyydestä, erittäin läheisestä yhteydestä. Ehkä tämä voi olla jopa kuva juhlasta taivaassa.

21 "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

Jeesus antaa toisen lupauksen uskollisille. Tämä tarkoittanee, että Jeesus jakaa jollain lailla auktoriteettiaan uskovien kanssa tulevana aikana, tultuaan takaisin maan päälle.


 Yhteenveto

Laodikean seurakunta kuvaa siis uskovia, jotka ovat Jumalan työssä käyttökelvottomia.

Hyödyttömyys johtuu siitä, että he ovat itseriittoisia. He ajattelevat, että heillä on tarpeeksi kaikkea ja että he pärjäävät itse. Sen takia he ovat hengellisesti köyhiä. Heillä ei ole Jumalan antamaa hengellistä rikkautta, jonka avulla he voisivat tehdä työtä Jumalalle.

Jeesus kehottaa heitä tunnustamaan, etteivät he pärjää itse ja ostamaan ilmaiseksi häneltä hengellistä rikkautta, kuten puhtautta ja kykyä nähdä asiat sekä hengellisiä lahjoja, joiden avulla voi palvella ja olla hyödyksi Jumalan valtakunnassa.

Vaikka sanat voivat kuulostaa ankarilta, Jeesus sanoo ne, koska hän rakastaa.

Palkaksi luvataan ystävyyttä ja läheistä yhteyttä Jeesuksen kanssa, tässä elämässä ja erityisesti sen jälkeen. Viitataan myös mahdollisesti hallitsemiseen Jeesuksen kanssa jollakin tavalla tulevana aikana.