Eikö mikään erota meitä Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39)?

Roomalaiskirjeen 8. luvun loppupuolella Paavali julistaa meille monille rakkaat ja tutut sanat, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.  Monille meistä on opetettu jo lapsesta ja pyhäkouluajoista lähtien, että synti erottaa meidät Jumalasta. Voiko siis mikään erottaa meitä Jumalasta vai ei? Mitä se tarkoittaa, ettei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta? Miten yhteytemme Jumalaan ja Kristuksen rakkaus meitä kohtaan ovat suhteessa toisiinsa?

Paavali kirjoitti, ettei kukaan/mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Toisaalla Jumala selkeästi ilmoittaa profeetta Jesajan kautta, että pahat teot erottavat Jumalasta (Jes. 59:1-4). Läpi Raamatun näemme selkeästi, että synti on aina etäännyttänyt ihmiset Jumalasta poispäin. Jumala on pyhä, puhdas, vanhurskaus, totuudellinen ja oikeudenmukainen. Hän on kiivas Jumala (2. Moos. 20:25, 5. Moos. 5:9), joka kostaa pahat teot jopa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Toisaalta hän on myös täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Hän on armollinen, uskollinen, kärsivällinen, hyvä ja laupias (2. Moos. 34:6-7, 5. Moos. 7:9). Hän osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan tuhansille tai jopa tuhansiin sukupolviin saakka!

Millä tavoin synti voi erottaa meitä Jumalasta? Miten samaan aikaan on mahdollista, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta?

Kohti elämää - kirjassa synnistä mainitaan mm. seuraavasti: Synnillä on edelleen sama seuraus. Koska olemme rikkoneet Jumalaa vastaan sanoin, teoin ja ajatuksin, olemme joutuneet eroon Jumalasta. Yhteytemme on katkennut. Miten rakastava ja hyvä Jumala saattaa hylätä ihmisen? On muistettava, että Jumalassa ei ole mitään väärää. Hän ei ole hylännyt meitä, vaan me olemme hylänneet hänet. (Kohti elämää 2009, 70). Nimenomaan tästä synnissä on kyse: me olemme kääntäneet selkämme Jumalalle.

Jumala on aina sama ja muuttumaton (Hepr. 13:8). Hän vihaa syntiä, koska hänessä ei ole mitään väärää, huonoa eikä pahaa. Hän on läpeensä pyhä, totuudellinen, oikeudenmukainen ja vanhurskas. Hän on aina täydellinen. Hän on rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala loi ihmiset yhteyteensä, koska hän rakasti meitä. Jumala antoi ensimmäisille ihmisille vain parastaan Eedenin puutarhassa, koska hän rakasti heitä. Jumala opetti israelilaisille 10 käskyä suojaamaan elämää, koska hän rakasti heitä. Jumala lähetti profeettoja ennustamaan tulevasta pelastuksesta, koska hän rakasti rappiotilaan ajautunutta kansaansa. Jumala antoi oman Poikansa kuolla ristillä koko maailman kaikkien aikojen syntien tähden, koska hän rakasti, rakastaa ja tulee aina rakastamaan luomiaan ihmisiä. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Me olemme Jumalan kuvia, hänen rakkauteensa ja yhteyteensä tarkoitettuja.

Koska me ihmiset olemme langenneet syntiin, Jumala on vetäytynyt kauemmas. Tai itse asiassa tarkemmin sanottuna: Jumala ei ole liikahtanut mihinkään, mutta me olemme vetäytyneet kauemmas hänestä! Jumalan rakkaus kohdistuu edelleen meihin. Hän tahtoo saada meidät takaisin yhteensä. Hän tekee ja sallii monia asioita, että ymmärtäisimme palata hänen läheisyyteensä. Jumalan etsivä ja kaipaava rakkaus kohdistuu nimenomaan kadonneisiin ja eksyneisiin ihmisiin. Jeesus sanoi tulleensa kutsumaan syntisiä (Mark. 2:17).

Kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, saamme ne anteeksi (San.l. 28:13, 1. Joh. 1:9). Jumalan Henki luo meihin uuden luomuksen Kristuksessa. Meissä on siis sekä vanha syntinen luonto että uusi Jumalan tahdon mukainen luonto. Me olemme vastuussa siitä, kumpaa ruokimme. Täydellisiä ja synnittömiä ei meistä harmillisesti vielä maan päällä tule. Silti me voimme vapautua Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen kautta monista synneistämme ja vääristä uskomuksistamme, ajatus-, puhe- ja toimintatavoistamme. Me voimme muuttua mielemme uudistuksen kautta. Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaan. Meistä voi tulla yhä armollisempia ihmisiä – niin itseämme kuin toisiamme kohtaan.

Paavali kirjoitti meistä uskovista ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan vahvoin sanakäänteinen Roomalaiskirjeen 8. luvun loppupuolella (Room. 8:31-39). Hän asetti retorisia kysymyksiä: Kuka voi olla meitä vastaan (jae 31)? Kuinka Jumala ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin (jae 32)? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja (jae 33)? Kuka voi tuomita kadotukseen (jae 34)? Mikä/kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta (jae 35)? Näihin kysymyksiin vastaamalla Paavali osoittaa, ettei mikään/kukaan voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jumala on meidän hänen lastensa ja Jeesuksen seuraajiensa puolella. Hän on tehnyt ja tekee kaikkensa meidän puolestamme, että saisimme aina olla hänen kanssaan. Hän pitää huolen siitä, että me olemme erottamattomat, jos aidosti häntä rakastamme. Meidän osamme on vaeltaa hänen tahtonsa mukaan häntä lähellä.

Paavali luettelee jakeissa 35-36 kahdeksan erittäin epämiellyttävää ja ahdistavaa asiaa: Tuska, ahdistus, vaino, nälkä, alastomuus, vaara, miekka ja marttyyrikuolema. Hän jatkaa, että saamme näissä kaikissa jalon/täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut (Room. 8:37). Mikään ulkoinen paine ja maailmasta tulevat ongelmat eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jos joku noista kahdeksasta asiasta kohtaa minua, Jumala silti rakastaa minua. Nuo vaikeudet ja inhottavat asiat eivät ole osoituksia siitä, että Jumala olisi hylännyt meidät ja ettei hän rakastaisi meitä. Maailmassa synti aiheuttaa paljon tuskaa ja kärsimystä niin ao. synnin tekijöille kuin muillekin ihmisille. Uskovina kristittyinä meillä on ahdistus maailmassa, mutta Jeesus sanoi voittaneensa maailman (Joh. 16:33). Hän kehotti opetuslapsiaan ja siten myös meitä pysymään rohkeina. Hän on kanssamme myös silloin, kun joudumme täällä kärsimään. Hän rakastaa silloinkin meitä!

Paavali vakuutti täysin varmana, etteivät edes kuolema, elämä, enkelit, henkivallat, nykyiset, tulevat, voimat, korkeus, syvyys eikä mikään muukaan luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa. Kuolema ei ole uskovalle kristitylle erotus Jumalasta. Kuolema on jo voitettu! Jeesus nousi kuolleista ja näin käy meillekin! Elämä, mitkään voimat eikä mikään muukaan voi Jumalan ja Kristuksen rakkautta meiltä riistää. Ei mikään! Jumala on päättänyt rakastaa meitä ja hän tekee niin nyt, aina ja iankaikkisesti!

Rakkaus on siinä, että Jumala lähetti Poikansa sovittamaan meidän syntimme (1. Joh. 4:10). Kun nyt olemme uskovina Jumalan yhteydessä ja rakastamme häntä, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jumalasta meitä ei voi erottaa mikään muu kuin tietoinen, tahallinen ja totaalinen Jumalan hylkääminen. Vain synnille antautuminen, paatuminen ja Jumalalle selän kääntäminen voi erottaa meidät Jumalan yhteydestä. Sekään ei kuitenkaan voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, jolla hän kutsuu ja vetä sinua parannukseen. Voit olla turvallisin mielin, kun rakastat Jumalaa ja Jeesus on Herrasi. Hän pelastaa sinut ja pitää sinusta huolen.

Jumala rakastaa kaikkia luomiaan ihmisiä. Silti vain meillä Jumalan lapsilla voi olla kaksisuuntainen rakkaussuhde ja yhteys Jumalan ja meidän välillämme. Jumala on tehnyt aloitteet. Nyt on meidän aikamme vastata vastarakkaudella. Rakastakaamme Jumalaa yli kaiken, koko sydämestämme. Rakastakaamme häntä nyt, aina ja iankaikkisesti, koska hän on ensin rakastanut meitä.

Lähteet:

Kohti elämää, seurakuntakoulun opas: Koivunen, T., Kuusinen, J., Vilkman, K.: 2009: Hämeenlinna: Päivä.

Pyhä Raamattu. Monia eri käännöksiä niin kirja- kuin nettiversioissakin.