2013/02/13

Onko nainen tarkoitettu palvelijaksi? (1.Moos. 2:18)


Valitettavasti joillakin on edelleen sellainen käsitys, että naista alistetaan Raamatussa. Mistä tällainen käsitys on saanut alkunsa? Ensinnäkin meidän on syytä erottaa se, mitä Raamattu kuvailee ja se mitä se käskee. Raamatun aikoina vallalla oli patriarkaalinen kulttuuri, jossa naisella oli yleensä huomattavasti vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Tämä elämäntapa näkyy Raamatun ajankuvassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hyväksynyt sen.

Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin se, että kristityt ovat tulkinneet väärin joitakin raamatunkohtia. Tietyt naisia koskevat maininnat on käsitetty tavalla, josta on seurannut naista alistavaa ajattelua. Yksi näistä kohdista on käsittelyssä tällä kertaa.

1.Moos. 2:18
Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Jotkut ovat tulkinneet, että tämän jakeen mukaan nainen on miehen apulainen ja siten alempiarvoinen ja käskytettävä. Tässä käytetty alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on kuitenkin tarkalta määritykseltään seuraava: joku joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi tai vahvempi kuin autettava.

Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta.


Tarkoitettu yhteispeliin


Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukaan mies ja nainen ovat siis tarkoitettu täydentämään toisiaan tasavertaisessa suhteessa. Kummallakin on ominaisuuksia, jotka toiselta puuttuvat. Yhdessä he ovat lisäksi täydellisempi Jumalan kuva kuin yksin, kuten ilmaistaan myös kohdassa 1. Moos. 1:27: ”Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Käsiteltyä kohtaa ei siis voi tulkita niin, että nainen olisi Raamatun mukaan tarkoitettu miehen palvelijaksi. On syytä huomata sekin, että periaate pätee myös toisinpäin. Miestä lannistamaan pyrkivä feminismi on väärin. Sukupuolet ovat nimenomaan tasaveroisia.


Unohdetaan kilpailu

 

Pohjoismaissa naisen alistaminen ei ole läheskään yhtä suuri ongelma kuin monessa muussa maailmankolkassa. Täälläkin sanomaa naisen ja miehen raamatullisesta tasa-arvosta kuitenkin tarvitaan. Olen seurakuntapiireissä kuullut nuoriltakin naisilta, että he ovat kuullet naiseutta latistavaa opetusta.

Näen myös hyvin tärkeänä käsitellyn jakeen sanoman harmonisesta, toista täydentävästä yhteiselosta. Syntiinlankeemuksessa tämäkin Jumalan hyvä suunnitelma meni rikki ja sukupuolten kilpailu alkoi. Tästä kilpailusta meidät uskovat on kutsuttu pyrkimään eroon. 

Nykyään ei aina pidetä poliittisesti korrektina puhua sukupuolten eroista. Miehen ja naisen synnynnäisesti erilaisista ominaisuuksista puhuminen koetaan helposti uhkaksi. Moderni sukupuolineutraaliutta puoltava ajattelu on nähdäkseni paljolti peräisin tästä. Raamatun pohjalta meidän on kuitenkin turha pelätä sukupuolten erilaisuutta, koska vahvuutemme on tarkoitettu kummankin vahvuudeksi. Miehet ja naiset on tarkoitettu toimimaan yhteispelillä, myös muuten kuin parisuhteessa. 

Itse en esimerkiksi naisena hermostuisi siitä, jos joku todistaisi, että miehet olisivat yleisesti ottaen naisia parempia kuskeja. Erilaisuus - tai osin erilaiset roolit - ei tarkoita, että toinen olisi toista ylempiarvoisempi. Tietenkin eri sukupuolten vahvuudet myös vaihtelevat henkilön mukaan. Ei kaikilla miehillä ole hyvä avaruudellinen hahmottamiskyky eivätkä kaikki naiset sovellu hoiva-alalle. Millaiset vahvuutemme ovatkaan, käyttäkäämme niitä sovussa yhteiseksi eduksi.

No comments:

Post a Comment