Keitä nuo säkkipukuiset todistajat ovat? (Ilm. 11:3-4)

Ilmestyskirja on monenlaisia ajatuksia herättävä kirja Uudessa testamentissa. Toiset kiinnostuvat siitä paljon ja tutkivat sitä innokkaasti; toisia kirja ei kiinnosta senkään vertaa. Ilmestyskirja on teoksena muista UT:n kirjoista poikkeava. Se ei ole niin yksiselitteinen ja helppo ymmärtää kuin monet muut Raamatun kirjoista. Tämä johtuu Ilmestyskirjan kirjallisesta tyylistä. Se on apokalyptinen teos, jolle tyypillistä on runsas symbolien, lukujen ja vertauksien käyttö. Se kertoo yksityiskohtia tulevaisuuden tapahtumista. Se on siis profeetallinen teos. Ilmestyskirja viittaa usein Vanhaan testamenttiin (mm. VT:n profeettakirjoihin) ja käyttää sieltä nousevaa kuvakieltä.

Johannes sai Ilmestyskirjan sisällön Jeesukselta Kristukselta enkelin välityksellä ilmestyksenä. Johannes oli tuolloin uskonsa ja evankeliumin julistajan tehtävänsä tähden karkotettuna Patmos-saarelle. Laajat vainot kristittyjä kohtaan olivat alkamaisillaan. Keisari Domitianuksen hallinta-aikana kristityt saivat kärsiä paljon myös Vähän-Aasian alueella, johon Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Ilmestyskirjan sanoma kokonaisuudessaan oli rohkaiseva: Vaikka vainoja ja vaikeuksia tulee, Jeesus ottaa lopulta kuninkuuden käsiinsä ja luo uudet taivaat ja maan, joissa vanhurskaus vallitsee.

Ilmestyskirjan puolivälissä (Ilm. 11.1-14) eteemme piirtyvät mielenkiintoiset tapahtumat ja henkilöt, kun kaksi säkkipukuista todistajaa aloittavat tehtävänsä. Näistä todistajista ja heidän tehtävästään kerrotaan erikoisia asioita, jotka herättävät kysymyksiä. Keitä nämä kaksi säkkipukuista todistajaa ovat? Miksi heillä on säkkipuvut yllään? Mitä tarkoittaa heidän vertaamisensa kahteen öljypuuhun ja lampunjalkaan? Mitä tämä jaejakso meille opettaa?

Todistajien lukumäärä on mielenkiintoinen. Heitä on kaksi. Se on Vanhan testamentin opetuksen mukaan minimimäärä, mitä vaaditaan varteen otettavalta todistamiselta. Kun Jumala lähettää kaksi säkkipukuista todistajaa profetoimaan yhtä aikaa samaan paikkaan, kyse on sanoman vakuuttamisesta – todistajien puhumat asiat ovat Jumalan sanoja ja totta. Kenenkään ei tulisi epäillä sanoman lähdettä, Jumalaa, koska todistajiakin on kaksi.

Kahden todistajan kerrotaan pukeutuneen säkkipukuihin. Johanneksen ajan ihmisille kuva säkkipuvusta oli selkeä. Säkkipuku oli Vanhasta testamentista tuttu asia. VT:n aikana säkkipukuun pukeuduttiin esim. jonkun kuolemaa surressa, äärimmäisen surun aikana, paaston aikana ja parannuksen teon aikana. Säkkipuvun päälle laittaminen ja tuhkan päähän heittäminen oli osoitus pahojen tekojen katumuksesta ja Jumalalta armon pyytämisestä. Kun kaksi Jumalan tehtäväänsä asettamaa todistajaa pukeutuivat säkkipukuun, se oli osoitus ihmiskunnan ja pakanoiden pahuuden suremisesta. Samalla säkkipuvut vahvistivat kahden todistajan sanomaa tulevista tuomioista, jos parannusta ei tehtäisi pian. Säkkipuku kuvaa myös surua, kun pakanat saivat tallata mainittuna 3,5 vuoden aikana Jerusalemin temppelin ulompaa esipihaa.  Jerusalem näyttäisi tuona ajankohtana olevan täynnä pahuutta ja jumalattomuutta pakanoiden siellä olemisen seurauksena. Jakeessa 8 kaupunkia kutsutaan nimillä Sodoma ja Egypti. Näillä nimillä osoitetaan synnillisen elämän yleisyyttä ja verrataan tilaa jopa orjuuteen. Lisäksi tässä kaupungissa oli ristiinnaulittu todistajien Herra. Siten kysymys näyttää olevan nimenomaan Jerusalemista, jossa Jeesus ristiinnaulittiin ja heräsi kuolleista. Säkkipukujen pitämiselle on siis useita syitä. Niistä tärkeimpänä on sanoman esiin tuomisen tehostaminen ja asian vakavuuden ilmi tuominen.

Kahta todistajaa sanotaan jakeessa 4 niiksi kahdeksi öljypuuksi ja lampunjalaksi, jotka seisovat maan Herran edessä. Tämä kuvaus nousee VT:sta Sakariaan kirjasta ja etenkin sen luvusta 4. Sakariaan kirjassa näillä kuvilla puhutaan ylipapista ja juutalaisten paikallisesta johtajasta, Joosuasta ja Serubbaabelista. Öljypuu ja lampunjalat ovat kuvauksia Jumalan Hengen voimasta ja voitelusta. Öljy kuvaa Jumalan valintaa. Öljyllä voideltiin virkoihinsa Jumalan tehtäviinsä asettamat kuninkaat ja ylipapit. Se, mitä kuvaus näiden kahden Ilmestyskirjassa olevan todistajan kohdalla tarkoittaa on tulkittu eri tavoin: 1. Kuvaus tarkoittaa sitä, että toinen todistajista on papillisessa ja toinen kuninkaallisessa tehtävässä. 2. Kuvaus tarkoittaa sitä, että kaksi todistajaa suorittaa tehtävänsä Jumalan Hengen voimassa, voitelussa ja Jumalan antamalla arvovallalla.

Ilmestyskirjan 11. luvussa tekstiyhteys ei anna tukeaan sille, että toinen todistajista olisi kuninkaallisessa ja toinen papillisessa tehtävässä. Sen sijaan heistä puhutaan todistajina, jotka profetoivat (jae 3), ja profeettoina (jakeet 11-12). Sanat ”nämä ovat ne kaksi todistajaa” osoittavat, että Jumala on heidät tarkkaan tähän tehtävään valinnut. He eivät ole ketä tahansa vaan tätä erityistehtävää varten Herransa asettamia. Ihmeet ja voimateot vahvistavat sen, että he ovat Jumalan lähettämiä profeettoja. Todistajat seisovat maan Herran edessä. Tämä ilmaisu kuvaa sitä, että he eivät pelkää ihmisiä vaan he palvelevat ja tottelevat rohkeasti Jumalaansa. Herransa avulla he suorittavat tehtävänsä loppuun saakka.

Kahden todistajan henkilöllisyys on kiinnostanut läpi vuosituhansien kristittyjä. Keitä he siis ovat? Varmaa selkoa asiaan ei ole, mutta erilaisia tulkintoja ja perusteluja on puoleen ja toiseen. Jo alkukirkon aikana kirkkoisä Tertullianus pohti kysymystä kahden todistajan identiteetistä. Hän ehdotti, että he saattaisivat olla Elia ja Henok. Näistä kahdesta Vanhan testamentin henkilöstähän kerrotaan, että he eivät kuolleet fyysistä kuolemaa vaan Jumala tempasi heidät luokseen ylös. Raamattu opettaa, että jokaisen ihmisen osana on kuolla. Siten moni onkin päätynyt arvaamaan, että lopunaikoina Jumala lähettäisi Elian ja Henokin kahtena todistajana Jerusalemiin profetoimaan. Henokista ei kuitenkaan Raamattu missään kohtaa profetoi, että hän tulisi vielä ilmestymään uudelleen maan päällä.

Toinen yleinen veikkaus kahden todistajan henkilöllisyydestä on Mooses ja Elia. Tätä on perusteltu mm. sillä, että kahden todistajan suusta tuleva viholliset tuhoava tuli, veden muuttaminen vereksi ja suuret vitsaukset viittaisivat Mooseksen ja Elian toimintaan. Jotkin juutalaisten tarut myös opettavat, että Mooses ei olisi kuollut, vaikka Mooseksen kirjoissa sanotaan selkeästi Mooseksen kuolleen. Toisen todistajan henkilöllisyyttä profeetta Eliana on myös perusteltu sillä, että VT lupaa Jumalan lopunaikoina lähettävän profeetta Elian. Toisaalta Jeesus itse kertoi, että Johannes Kastaja oli tuo Elian hengessä palvellut Jumalan lähettämä henkilö. Se, että Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella opetuslapsille, on myös ollut yksi peruste, jolla on tuettu ajatusta Mooseksesta ja Eliasta kahtena Ilmestyskirjan todistajana. Raamattu ei kylläkään profetoi, että Mooses ilmestyisi uudelleen. Sen sijaan luvataan, että hänen kaltaisensa profeetta ilmestyy ja hänen sanojaan tulee kuulla ja noudattaa. Tuo sana kuitenkin viittaa Jeesukseen.

Kolmas tulkintavaihtoehto on se, että kertomus kahdesta todistajasta on vertauskuvallinen. Kaksi todistajaa voisi tarkoittaa esim. seurakuntaa ja kristittyjä Jeesuksen todistajina. Tähän tulkintaan on vaikeaa yhdistää se, mitä sanotaan tehtävän ajasta (jae 3), paikasta (jae 8), voimateoista ja vitsauksista (jakeet 5-6) ja heidän ruumiidensa lojumisesta kaduilla määräajan ennen ylösnousemista (jakeet 8-12).

Neljäs tulkintatapa on se, että kertomus on profetiaa tulevista todellisista tapahtumista Jerusalemissa. Jumala nostaa kaksi todistajaa suorittamaan mainitun tehtävän, mutta he eivät ole ketään entisten aikojen ihmisiä vaan tuolloin tulevaisuudessa eläviä henkilöitä. Jos näin on, emme tiedä vielä, keitä he ovat. Sen näyttää vasta tulevaisuus.

Ilmestyskirjan apokalyptisen ja paljon symboliikkaa hyödyntävän kirjallisen tyylin tähden kaikissa kohdin ei ole helppoa tietää, mikä on tarkoitettu kirjaimelliseksi profetiaksi ja mikä on tarkoitettu vertauskuvalliseksi. Koska Johannes näki ilmestyksessä monia hengellisiä ja taivaallisia asioita, hänellä ei aina ollut sanoja kuvaamaan kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Säkkipukuisista todistajista kertova jaejakso (Ilm. 11:1-13) sen sijaan on kieleltään ja kerronnaltaan monin paikoin konkreettista. Tosin myös kielikuvia ja vertauksia esiintyy tässä jaejaksossa. Silti teksti on selkeää tulevaisuuteen suuntautuvaa profetiaa. Nämä Johanneksen näkemät asiat tulevat tapahtumaan vielä. Jumala tulee nostamaan kaksi todistajaa. Heidän henkilöllisyytensä jää kuitenkin meille vielä arvoitukseksi.

Luku antaa myös kaikkien aikojen kristityille suurta rohkaisua vertauskuvallisesti. Jumala asetti kaksi todistajaa tehtäväänsä ja varjeli heitä tehtävän loppuun saakka. Vaikka peto surmasi heidät marttyyreina, Jumala herätti heidät kuolleista ja nosti ylös taivaaseen. Jumala oli palvelijoidensa kanssa ja vahvisti heidän sanansa voimateoin ja merkein. Tänäänkin Herramme tahtoo rohkaista omiaan rakastamaan ja palvelemaan häntä uskollisesti myös vainojen keskellä. Vaikka joutuisimme kärsimään uskomme ja todistajan tehtävämme tähden, saamme lopulta voiton. Jumala ei hylkää omiaan vaan kääntää kaiken lopulta parhain päin. Ole siis rohkea ja luja. Älä pelkää ihmisiä vaan Jumalaa. Kun seisot Herran edessä, hän antaa sinulle voiman niihin tehtäviin, joihin on sinut asettanut. Saakoon siis Johanneksen näkemä ilmestys ja tulevaisuuden profetia rohkaista myös meitä omilla paikoillamme palvelemaan koko maan Herraa, jolle todellinen kuninkuus kuuluu.