‘Minä sanoin: te olette jumalia’? (Joh. 10:34-36)

³⁴ Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?

³⁵ Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli—ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin—

³⁶ niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ‘Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ‘Minä olen Jumalan Poika’?

Olen lukenut tämän kohdan useasti ja ihmetellyt Jeesuksen kryptistä vastausta. Jotkut syyttivät häntä jumalanpilkasta ja siitä, että hän väitti olevansa ”Jumalan Poika”. Nykyisissä Raamatuissa on yleensä merkitty jollain tavalla Vanhan testamentin viittaukset ja joskus tulikin näplättyä esiin psalmi 82, jonka kreikankielistä versiota Johanneksen evankeliumi lainaa sanantarkasti. Mutta kyseinen psalmi ei yhtään vähentänyt hämmennystäni. Ensisilmäyksellä Jeesuksen argumentti syytöksiin näytti olevan, että koska Vanha testamentti (laki) sanoo joitakin ihmisiä ”jumaliksi” ja ”korkeimman pojiksi”, niin siksi myös Jeesus voi nimittää itseään vastaavasti. Toiseksi mietin, että miten ihmeessä pitäisi tulkita Jeesuksen sanat jakeessa 35: ”Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli”? Tarkoittaako tämä saa kuin, että jumalia ovat ne, jotka saavat ”Jumalan sanan”?

Täytyy todeta heti alkuun, että en edes yritä puolustaa näkemyksiä, joiden mukaan jumalat joista psalmi 82 ja Jeesus puhuvat, olisivat ihmisiä. Mielestäni selitys on huono, eikä istu kummankaan tekstin kokonaisuuteen.

Viime viikolla kirjoitin psalmista 82 ja muinaisessa lähi-idässä yleisestä näkemyksestä, jonka mukaan jumalat muodostivat neuvoston, jossa kosmoksen asiat ratkottiin. Vanhassa testamentissa on yllättävän samankaltaisia tekstejä, jotka kuitenkin esittävät asian Israelin uskonnolle ominaisella tavalla. Neuvostoa johti yksin Jahve ja muuten se koostui vähäisimmistä henkiolennoista, enkeleistä, kerubeista, ylistävistä silmäolennoista (Ilm. 4:6) ym. Neuvostossa olivat läsnä myös ”Jumalan pojat”, joista Vanha testamentti ei kerro juurikaan mitään. 

Oletetaan kuitenkin, että tämä Jumalan neuvoston käsite oli Jeesukselle tuttu (Oletettavasti hän oli ollut siellä läsnä ennen maan päälle syntymistään?). Oletetaan, että sanalla ”jumalat”(elohim) voidaan Vanhassa testamentissa tarkoittaa myös muita taivaallisia olentoja, kuin itse Jahvea, ainoata tosi Jumalaa. Olisiko Jeesuksen argumentti silloin ymmärrettävämpi? Joh. 10:34-36 tulkinta menisi silloin jota kuinkin näin:

Jos Vanha testamentti nimittää jo joitain Jumalan neuvoston jäseniä ”jumaliksi” ja ”Korkeimman pojiksi”(j. 34-35), niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ‘Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ‘Minä olen Jumalan Poika’? (j. 36)

Myönnettäköön, että Jeesuksen vastaus ei oikeastaan ole loogisesti kovin vakuuttava. ”Minä olen Jumalan Poika, koska sanon niin.” Mutta ehkä sen ei ole sitä tarkoituskaan olla, vaan pääpaino onkin seuraavilla jakeilla:

³⁷ Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.

³⁸ Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.”

Jeesus teki paljon tunnustekoja ja ihmeitä todistaakseen olevansa Jumalan Poika ja Israelille luvattu messias. Näiden olisi pitänyt riittää todistukseksi, mutta kaikki eivät usko vaikka näkisivät.