Jumalan pojat Psalmissa 82?

1 Psalmi Asafille. Herra seisoo keskellä jumalien neuvoston ja julistaa tuomionsa:

2 "Kauanko vielä aiotte sietää epäoikeudenmukaisuutta ja olla sortajien puolella?

3 Toimikaa sorrettujen ja orpojen hyväksi! Hankkikaa kärsiville ja köyhimmille oikeudenmukaisuus!

4 Vapauttakaa alhainen ja pelastakaa puutetta kärsivä rikollisten käsistä!"

5 Eivät he tiedä, eivätkä ymmärrä mitä tekevät. Pimeässä kompuroivat ja saavat koko maan perustukset järkkymään sijoiltaan.

6 Minä sanoin: "Te jumalat ja kaikki Korkeimman pojat!

7 Totisesti, te kuolette niin kuin ihminen. Kuin kuka tahansa hallitsijoista te kaadutte!"

8 Nouse Jumala! Tuomitse maa! Sillä sinä tulet saamaan kaikki kansat omaksesi.

(oma käännös)

Psalmi 82 on aiheuttanut paljon päänvaivaa monille Raamatun lukijoille. Sen lisäksi, että se puhuu salaperäisistä ”Jumalan pojista”, on monia mietityttänyt Jeesuksen tapa lainata kyseistä psalmia hänen vastatessaan ”juutalaisille”(Joh. 10:33-36).

Käsittelen tässä kirjoituksessa joitain Psalmin 82 tulkintatapoja ja ensi viikolla näiden vaikutusta Joh.10:33-36 tulkintaan.

Psalmin ymmärtämisen kannalta on olennaista tietää muinaisen lähi-idän kulttuurista kaksi tekijää. Ensimmäisessä jakeessa mainitun jumalien neuvoston ja tämän lisäksi yleisen kuningas-kultin taustaa.

Jumalien neuvosto

Kaikilla välimeren kulttuureilla oli joku käsitys jumalien neuvostosta, joka hoiti ja hallinoi kosmosta. Nykyistä erottelua yliluonnollisen ja luonnollisen välillä ei tehty, vaan kaikki sulautui kokonaisuudeksi, jossa ihmisillä ja jumalilla oli omat tehtävänsä. Nykyisen Syyrian alueelta löydetyistä Ras Shamran kivitauluista jumalten neuvostoa kuvataan seuraavalla tavalla. Neuvosto kokoontui siellä missä jumalan asuivat, eli kosmisella vuorella. Tämä oli samalla taivaan ja maan kohtaamispaikka ja myös kahden tärkeän joen alkulähde (Vrt. Eden). Neuvosto oli jaettu hierarkisesti neljään tasoon: 1) Neuvoston johtaja El ja hänen vaimonsa Athira (Asera) 2) "jumalan pojat" , El:in kuninkaallinen perhe, 3) alemmat jumalat, jotka hoitivat käytännön asioita, 4) jumalien palvelijat ja viestinviejät. Joissain tapauksissa neuvosto kuvataan oikeussalina, jossa syyttäjänä toimii satan-niminen hahmo. Hänen tehtävänsä oli pitää yllä jumalallista lakia ja osoittaa rikkomukset.

Vanhassa testamentissa jumalien neuvoston käsite ilmenee hieman eri tavalla. Jahve on neuvoston johtaja. Neuvosto koostuu muista vähäisimmistä henkiolennoista (elohim) ja enkeleistä/palvelijoista (mal´akim). Neuvoston "varapresidentti" on myös Jahve itse, toisin kuin Ugaritilaisissa teksteissä, joissa tehtävää hoiti toinen jumala. 

Yksi syy sille, miksi moni kristitty tulkitsija alkaa kyseisen psalmin kohdalla ahdistumaan on, että psalmi näyttäisi tukevan ajatusta useista jumalista. Kuitenkin VT on selkeä sen suhteen, että Jahve on ainoa tosi Jumala. VT:n muun aineiston valossa ei Israelin uskontoa voi mielestäni pitää polyteistisena tai henoteistisena (yksi jumalista on muita parempi). Jahve on Jumala isolla J:llä (ha'elohim). Jahve oli olemassa ennen kosmosta ja on luonut kaiken (Jes. 45:18), myös "taivaalliset olennot" (Psa. 33:6, 148:1-5, Neh. 9:6 ). Polyteistismiin päätymisen pelko voi kuitenkin olla yksi syy sille, miksi jotkut ovat päätyneet tulkitsemaan psalmissa esiintyvät ”jumalat”(elohim) ihmishallitsijoiksi. On totta, että muinaisessa lähi-idässä hallitsijat vahvistivat asemaansa väittämällä olevansa jumalallista alkuperää (tätä käsitellään myöhemmin), mutta jos psalmin kirjoittaja omaa tämän käsityksen, eli jos kuninkaat todella olivat hänen mielestään ”Jumalan poikia”, ei se tietenkään poista alkuperäistä ongelmaa.

• Michael Heiserin (thedivinecouncil.com) mukaan Israelin monoteismi tarkoittaa Jahven ainutlaatuisuutta jumalien joukossa. Se ei eksklusiivisesti sulje pois muiden jumalien olemassaoloa, vaikka toteaakin, että "Jahve on Jumala, eikä ole muita Hänen rinnallaan." (Deut. 4:32-35). Kyse on oikeastaan hepreankielisen termin ”elohim” merkityksestä. Heiserin määritelmä termille löytyy nettisivuilta: www.thedivinecouncil.com 

Ensimmäisessä jakeessa esiintyvä termi (´dt"ilm, El:in/jumalien neuvosto) on paralleeli Ugaritilaisten tekstien kanssa. Näissä teksteissä esintyy myös termi ”jumalat” (elohim, luonnollisesti monikkona), joka ei ainakaan tässä kontekstissa näytä viittaavan ihmishallitsijoihin. Miksi heidät esim. tuomitaan "kuolemaan kuin ihmiset". Lisäksi psalmin muu sisältö tekee tämän tulkinnan melko vaikeaksi. Myös psalmi 89 näyttää todistavan tätä tulkintaa vastaan: "7 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra? 8 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat." (Ps 89:7–8). Katso myös psalmi 97 jossa elohim monikkona :7 Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat. (Ps 97:7 )

Kuningas “Jumalan poikana”

Kuten edellä todettiin, kuninkaita pidettiin muinaisessa lähi-idässä enemmän tai vähemmän jumalallisina olentoina. Hänen roolinsa oli edustaa kansaa ja hoitaa tehtäviä jumalten ja ihmisten välimaastossa. Oli tärkeää, että kosmoksen järjestys ja tasapaino säilyivät. Tämän takia kuninkaan vastuulla oli, että jumalten tahtoa noudatettiin. Egyptissä kuninkaan jumaluus oli viety kaikista pisimmälle ja hänen tahtoansa ja päätöksiänsä pidettiin jumalten päätöksinä. Joka tapauksessa kaikkialla muinaisessa lähi-idässä kuninkaan tai kuninkuuden jumalallista alkuperää pidettiin tärkeänä ja monet hallitsijat esitetään muinaisissa kirjoituksissa jonkun jumalan jälkeläisinä. En ole vielä saanut selville, ajateltiinko joissan tapauksissa kuninkaan osallistuvan jumalien neuvostoon, luultavasti kuitenkaan ei. Pointtini on tiivistettynä se, että olivatpa Korkeimman pojat joko ihmis-jumal-kuninkaita tai sitten vähäisempiä jumalolentoja, on tämä mielestäni psalmin tulkinnan kannalta melko lailla sama asia.

Yksi selitys on se, että psalmi 82 on poleeminen kannanotto Baalin ja Elin palvontaa vastaan. Silloin kirjoittaja olisi käyttänyt ymäpäröivässä kulttuurissa jo olemassaolevaa käsiterakennelmaa (Jumalien neuvosto, jota El johti Baalin avulla), mutta korvannut ylimmät hallitsijajumalat Jahvella. Kaikki valta kuuluu yksin Jahvelle, joka on kaiken luoja, jopa muiden elohim:ien. Tekstin runollisen luonteen huomioon ottaen on vaikea erotella sitä, missä määrin teksti heijastaa kirjoittajan maailmankuvaa ja missä määrin kyse on retorisesta tehokeinosta. Onko mahdoton ajatus, että kirjoittaja olisi käyttänyt mielikuvaa "jumalien neuvostosta" sarkastisesti tässä tapauksessa?

Kaiken tämän keskellä on hyvä huomata psalmin keskeinen sanoma. Kirjoittaja haluaa korostaa Jahven hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta muiden kansojen jumalia vastaan, jotka sen aikaisista lähteistä päätellen esitettiin toimivan välillä aika mielivaltaisesti. Kirjoittaja näkee asian oman aikansa maailmankuvasta käsin ja käyttää ympäröivistä kulttuureista tuttua mielikuvaa "jumalien neuvosto" asiansa esittämiseen. Psalmista on kuitenkin nähtävissä Israelin Jahve-uskon ehdottomuus, eli Jahven ainutlaatuisuus ja asema muiden jumalien yläpuolella. Jahve on jumala, mutta muut jumalat eivät ole Jahve. Kirjoittajan huolenaiheena näyttäisi olevan erityisesti muista kulteista johtuva sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Jahve ei tule sietämään sortoa ja pahuutta loputtomiin, vaan julistaa jumalille tuomionsa ja oikeudenmukaisuus tulee lopulta todelliseksi.

Ensi viikolla selviää miten ylläoleva voidaan ottaa huomioon Joh. 10:33-36 tulkinnassa.

Jos aihe kiinnostaa, niin syventyä voi esim. näihin ilmaisiin, mutta aivan loistaviin resursseihin:

http://www.thedivinecouncil.com/

http://faithlifebible.com/