Luukkaan evankeliumin 16. luvussa Jeesus kertoo vertauksen rikkaan
miehen taloudenhoitajasta, joka käytti isäntänsä omaisuutta hyväkseen törkeällä
tavalla. Toisin kuin voisi kuvitella, Jeesus ei kuitenkaan moiti tätä roistoa,
vaan kehuu häntä. Miksi ihmeessä?!
Kun alamme tulkita tätä kohtaa, meidän täytyy ensinnäkin
huomioida, että kyse on vertauksesta. Vertausten tulkinnan tärkein periaate on
se, että yhdellä vertauksella on aina yksi
pääajatus, jota vertaus valaisee rinnastamalla inhimillisen maailman tapahtuman
Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Vertauksen sovellettavuudella on siis
rajansa, mikä tarkoittaa, että vertauksen jokaisella yksityiskohdalla ei
välttämättä ole vastinetta meidän elämässämme.
Niinpä pyrimme löytämään tämän vertauksen pääajatuksen. Sen
löytämisessä vihjeitä kannatta etsiä asiayhteydestä. Kertomus epärehellisestä
taloudenhoitajasta sijoittuu keskusteluun, joka liittyy rahan käyttämiseen;
tämän näemme jakeista 9-15. Näissä vertauksen jälkeen sijoittuvissa jakeissa
Jeesus itse selittää vertauksen tarkoitusta, joten olemme velvollisia ottamaan
ne huomioon tulkintaa tehdessämme. Tavalla tai toisella tämä vertaus siis puhuu
meille rahan käyttämisestä.
Vertauksen taloudenhoitajakin käytti rahaa, toisen ihmisen
omaisuutta, eikä hoitanut sitä luotettavasti, mistä seurasivat potkut. Potkujen
jälkeen hän petkutti vielä vähän lisää – ja sai Jeesukselta kehuja! Nyt olennaista
on kysyä, mistä asiasta Jeesus kehui häntä. Jae 8 kertoo: ”Ja Herra kehui epärehellisen
taloudenhoitajan viisautta.” Siis
jokin tavassa, jolla taloudenhoitaja käytti isäntänsä omaisuutta, on Jeesuksen
mielestä viisasta – viisaampaa kuin se tapa, millä ”valon lapset” toimivat. Eli
mikä?
Jeesus jatkaa
jakeessa 9: ” Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä,
jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” Tämä
jae sisältää suoran käskymuodon, joten tulkinnassamme meidän on syytä
kiinnittää tähän erityistä huomiota. Mihin Jeesus meitä siis käskee?
Hän käskee meitä hankkimaan ystäviä. Kuulostaa hyvältä,
eikö? Mutta entä sitten ystävystymisen tapa – väärällä rikkaudella? Pitäisikö
meidän jotenkin ostaa ystäviä itsellemme? Ja millaisia ystäviä: sellaisia,
”jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin”? Saadaksemme oikeat vastaukset meidän
täytyy hakea ilmausten merkitykset käsillä olevasta tekstistä.
Väärää rikkautta tarkoittaa kreikan sana ”mammoona”, jota
suomen kielessäkin käytämme: lyhyesti voidaan sanoa, että mammonalla
tarkoitetaan rahaa, omaisuutta tai muita resursseja, esimerkiksi ammattitaitoa
tai tietoa, joilla on arvoa tässä maailmassa; vertauksemme taloudenhoitajalla
oli käytettävänään isäntänsä suuri omaisuus. Väärä rikkaus tai mammona ei tämän
tekstin perusteella voi olla jotakin, jonka hallussa pitäminen olisi itsessään
syntiä tai moraalittomuutta, eihän Jeesus muuten kehottaisi meitä hoitamaan
sitä luotettavasti. Sen syvempää merkitystä täytyy etsiä vastakohtapareista,
joita Jeesus esittää:
j. 10 uskollisuus/vilpillisyys
vähimmässä uskollisuus/vilpillisyys
paljossa
j. 11 väärä
rikkaus todellinen
[rikkaus]
j. 12 toisen
omaisuus se,
mikä on teidän omaanne
j. 13 mammonan
palveleminen Jumalan
palveleminen
Näemme siis, että Jeesus asettaa vastakkain kaksi asiaa,
joista toinen on ”paljon” eli merkittävää, tärkeää tai olennaista ja toinen
vähäistä; toinen on todellista ja toinen väärää eli vain näennäistä, pettävää
eikä kestävää; toinen on jotain mikä todella kuuluu meille mutta toinen vain
annettu meidän hoidettavaksemme. Jae 13 paljastaa meille, mistä lopulta
ytimessä on kysymys: siitä, palvelemmeko Jumalaa vai rahaa, eli kummalle meidän
elämämme päätökset, valinnat ja suunta ovat alisteisia.
Kyse on siis rahan käyttämisestä, ja nyt nousee esiin
ensimmäinen meitä velvoittava seikka: emme saa alistaa elämämme valintoja palvelemaan
ensisijaisesti rahan hankkimisen tai kartuttamisen päämääriä, vaan sen sijaan
kaikkien valintojemme tulisi olla alisteisia Jumalan palvelemiselle, eli sen
eteen toimimiselle, mitä Jumala haluaa maailmassamme tehdä.
Tämä vertaus sisältää kuitenkin tarkempiakin ohjeita siitä,
mitä Jumala haluaa meidän tekevän: Hän haluaa, että käytämme ”mammonaa”
hankkiaksemme sillä ystäviä, jotka ”ottavat meidät iäisiin asuntoihin”. Tässä
Jeesus viittaa nyt suoraan vertauksensa taloudenhoitajaan. Taloudenhoitaja käytti
kauaskatseisesti hänelle uskottua ”mammonaa” saavuttaakseen päämäärän, joka
ulottui tuon mammonan ajan ulkopuolelle, siihen aikaan kun hän olisi ilman
isäntänsä rahoja.
Tämä onkin se, mitä Jeesus piti viisaana ja mihin hän meitä
tämän vertauksen kautta kehottaa: että käytämme sitä ajallista omaisuutta ja
muita resursseja – tietoja ja taitoja – joita meille on uskottu ajaaksemme
päämääriä, jotka ulottuvat siihen aikaan, ”kun tuota rikkautta ei enää ole” eli
tämän ajan ulkopuolelle.
Entä millaisia olisivat sellaiset ystävät, joiden iäisiin
asuntoihin voisimme päästä? Varmaankin sellaisia, joilla on iankaikkinen elämä
– eli niitä, jotka ovat ajallisen elämänsä aikana uskoneet Jeesukseen (Joh.
3:16)! Kyse ei siis ole siitä, että joillakin ihmisillä olisi valta päästää
meidät taivaaseen, vaan yksinkertaisesti siitä, että meillä on ystäviä Jumalan
valtakunnassa – niitä, joiden mukaan tulemiseen olemme saaneet olla
vaikuttamassa.
Vertauksella epärehellisestä taloudenhoitajasta Jeesus siis
haastaa meitä käyttämään ajallisia resurssejamme – omaisuutta, tietoa ja taitoa
– ei kartuttamaan omaa omaisuuttamme, vaan iankaikkisia päämääriä varten: sitä
varten, että meidän kanssamme ikuiseen elämään lähtisi mahdollisimman monta
”ystävää”, joiden elämään meillä on ollut vaikutusta iankaikkisuuden kannalta.
Miten siis käytän rahani? Mihin satsaan aikani, taitoni, voimani? Ovatko
suurimmat päämääräni ajallisia vai iankaikkisia? Kun näitä rahojani, aikaani ja
taitojani minulla ei enää ole, mikä on se vaikutus, joka minulla on ollut? Kun
tämän maailman valuutat ovat menettäneet arvonsa lopullisesti, onko minulla
silloin sijoituksia, joilla on vieläkin arvoa?
No comments:
Post a Comment