Miksi Jeesus kehui epärehellistä taloudenhoitajaa? (Luuk. 16:1-15)

Luukkaan evankeliumin 16. luvussa Jeesus kertoo vertauksen rikkaan miehen taloudenhoitajasta, joka käytti isäntänsä omaisuutta hyväkseen törkeällä tavalla. Toisin kuin voisi kuvitella, Jeesus ei kuitenkaan moiti tätä roistoa, vaan kehuu häntä. Miksi ihmeessä?!

Kun alamme tulkita tätä kohtaa, meidän täytyy ensinnäkin huomioida, että kyse on vertauksesta. Vertausten tulkinnan tärkein periaate on se, että yhdellä vertauksella on aina yksi pääajatus, jota vertaus valaisee rinnastamalla inhimillisen maailman tapahtuman Jumalan valtakunnan periaatteeseen. Vertauksen sovellettavuudella on siis rajansa, mikä tarkoittaa, että vertauksen jokaisella yksityiskohdalla ei välttämättä ole vastinetta meidän elämässämme.

Niinpä pyrimme löytämään tämän vertauksen pääajatuksen. Sen löytämisessä vihjeitä kannatta etsiä asiayhteydestä. Kertomus epärehellisestä taloudenhoitajasta sijoittuu keskusteluun, joka liittyy rahan käyttämiseen; tämän näemme jakeista 9-15. Näissä vertauksen jälkeen sijoittuvissa jakeissa Jeesus itse selittää vertauksen tarkoitusta, joten olemme velvollisia ottamaan ne huomioon tulkintaa tehdessämme. Tavalla tai toisella tämä vertaus siis puhuu meille rahan käyttämisestä.

Vertauksen taloudenhoitajakin käytti rahaa, toisen ihmisen omaisuutta, eikä hoitanut sitä luotettavasti, mistä seurasivat potkut. Potkujen jälkeen hän petkutti vielä vähän lisää – ja sai Jeesukselta kehuja! Nyt olennaista on kysyä, mistä asiasta Jeesus kehui häntä. Jae 8 kertoo: ”Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta.” Siis jokin tavassa, jolla taloudenhoitaja käytti isäntänsä omaisuutta, on Jeesuksen mielestä viisasta – viisaampaa kuin se tapa, millä ”valon lapset” toimivat. Eli mikä?

 Jeesus jatkaa jakeessa 9: ” Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” Tämä jae sisältää suoran käskymuodon, joten tulkinnassamme meidän on syytä kiinnittää tähän erityistä huomiota. Mihin Jeesus meitä siis käskee?

Hän käskee meitä hankkimaan ystäviä. Kuulostaa hyvältä, eikö? Mutta entä sitten ystävystymisen tapa – väärällä rikkaudella? Pitäisikö meidän jotenkin ostaa ystäviä itsellemme? Ja millaisia ystäviä: sellaisia, ”jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin”? Saadaksemme oikeat vastaukset meidän täytyy hakea ilmausten merkitykset käsillä olevasta tekstistä.

Väärää rikkautta tarkoittaa kreikan sana ”mammoona”, jota suomen kielessäkin käytämme: lyhyesti voidaan sanoa, että mammonalla tarkoitetaan rahaa, omaisuutta tai muita resursseja, esimerkiksi ammattitaitoa tai tietoa, joilla on arvoa tässä maailmassa; vertauksemme taloudenhoitajalla oli käytettävänään isäntänsä suuri omaisuus. Väärä rikkaus tai mammona ei tämän tekstin perusteella voi olla jotakin, jonka hallussa pitäminen olisi itsessään syntiä tai moraalittomuutta, eihän Jeesus muuten kehottaisi meitä hoitamaan sitä luotettavasti. Sen syvempää merkitystä täytyy etsiä vastakohtapareista, joita Jeesus esittää:

j. 10         uskollisuus/vilpillisyys vähimmässä                       uskollisuus/vilpillisyys paljossa

j. 11         väärä rikkaus                                                          todellinen [rikkaus]

j. 12         toisen omaisuus                                                      se, mikä on teidän omaanne

j. 13         mammonan palveleminen                                       Jumalan palveleminen

Näemme siis, että Jeesus asettaa vastakkain kaksi asiaa, joista toinen on ”paljon” eli merkittävää, tärkeää tai olennaista ja toinen vähäistä; toinen on todellista ja toinen väärää eli vain näennäistä, pettävää eikä kestävää; toinen on jotain mikä todella kuuluu meille mutta toinen vain annettu meidän hoidettavaksemme. Jae 13 paljastaa meille, mistä lopulta ytimessä on kysymys: siitä, palvelemmeko Jumalaa vai rahaa, eli kummalle meidän elämämme päätökset, valinnat ja suunta ovat alisteisia.

Kyse on siis rahan käyttämisestä, ja nyt nousee esiin ensimmäinen meitä velvoittava seikka: emme saa alistaa elämämme valintoja palvelemaan ensisijaisesti rahan hankkimisen tai kartuttamisen päämääriä, vaan sen sijaan kaikkien valintojemme tulisi olla alisteisia Jumalan palvelemiselle, eli sen eteen toimimiselle, mitä Jumala haluaa maailmassamme tehdä.

Tämä vertaus sisältää kuitenkin tarkempiakin ohjeita siitä, mitä Jumala haluaa meidän tekevän: Hän haluaa, että käytämme ”mammonaa” hankkiaksemme sillä ystäviä, jotka ”ottavat meidät iäisiin asuntoihin”. Tässä Jeesus viittaa nyt suoraan vertauksensa taloudenhoitajaan. Taloudenhoitaja käytti kauaskatseisesti hänelle uskottua ”mammonaa” saavuttaakseen päämäärän, joka ulottui tuon mammonan ajan ulkopuolelle, siihen aikaan kun hän olisi ilman isäntänsä rahoja.

Tämä onkin se, mitä Jeesus piti viisaana ja mihin hän meitä tämän vertauksen kautta kehottaa: että käytämme sitä ajallista omaisuutta ja muita resursseja – tietoja ja taitoja – joita meille on uskottu ajaaksemme päämääriä, jotka ulottuvat siihen aikaan, ”kun tuota rikkautta ei enää ole” eli tämän ajan ulkopuolelle.

Entä millaisia olisivat sellaiset ystävät, joiden iäisiin asuntoihin voisimme päästä? Varmaankin sellaisia, joilla on iankaikkinen elämä – eli niitä, jotka ovat ajallisen elämänsä aikana uskoneet Jeesukseen (Joh. 3:16)! Kyse ei siis ole siitä, että joillakin ihmisillä olisi valta päästää meidät taivaaseen, vaan yksinkertaisesti siitä, että meillä on ystäviä Jumalan valtakunnassa – niitä, joiden mukaan tulemiseen olemme saaneet olla vaikuttamassa.

Vertauksella epärehellisestä taloudenhoitajasta Jeesus siis haastaa meitä käyttämään ajallisia resurssejamme – omaisuutta, tietoa ja taitoa – ei kartuttamaan omaa omaisuuttamme, vaan iankaikkisia päämääriä varten: sitä varten, että meidän kanssamme ikuiseen elämään lähtisi mahdollisimman monta ”ystävää”, joiden elämään meillä on ollut vaikutusta iankaikkisuuden kannalta. Miten siis käytän rahani? Mihin satsaan aikani, taitoni, voimani? Ovatko suurimmat päämääräni ajallisia vai iankaikkisia? Kun näitä rahojani, aikaani ja taitojani minulla ei enää ole, mikä on se vaikutus, joka minulla on ollut? Kun tämän maailman valuutat ovat menettäneet arvonsa lopullisesti, onko minulla silloin sijoituksia, joilla on vieläkin arvoa?