Kuoliko Jeesus vain joidenkin puolesta?

Pääsiäisviikolla on luonnollista pohtia pelastusta ja sen kattavuutta. Pääsiäisenä muistelemme kärsimysnäytelmää, jolloin Jeesus, mies joka väitti olevansa Jumala, vangittiin, tuomittiin väärin perustein kuolemaan, pahoinpideltiin ja tapettiin ristillä pitkäperjantaina. Juuri ennen saapumistaan Jerusalemiin ristiinnaulittavaksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen tulleensa maailmaan "antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark. 10:45, KR92). Kuoliko Jeesus todella kaikkien puolesta?

Kaikki vai monet?

Tekstin pikainen tarkastelu paljastaa, että käännöstoimikunta on tässä yhteydessä tulkinnut kreikan sanan polys tarkoittavan ’kaikki,’ kun taas edellinen käännös katsoo tämän tarkoittavan ’monia.’

Tämä herättää väistämättä seuraavia kysymyksiä:

1. Kuoliko Jeesus vain joidenkin puolesta ("valitut")
2. Kuoliko Jeesus kaikkien puolesta ("kaikki pääsevät taivaaseen") 

Näin ”evankelikaalin vapaakirkollisen” näkökulmasta kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Ensimmäin kohta on toki viiden kohdan kalvinistien opinpykäliä, nimittäin että Jeesus kuoli vain niiden puolesta jotka pelastuvat.[1] Toinen kohta puolestaan on tuttu suomessakin esiintyvässä teologiassa, jossa katsotaan että rakastava Jumala ei voi tuomita ketään kadotukseen, joten lopulta "rakkaus voittaa."[2]

Onko sanan polys merkitys sovitettavissa ilman kallistumista kumpaankaan ääripäähän? Mielestäni on, ja se edellyttää tietyn jännitteen hyväksymistä Raamatun lehdillä. Tämänkaltaisia ongelmia syntyy silloin, kun ns. systemaattisen teologian[3] vuoksi tehdään myönnytyksiä omaan systeemiin sopimattomien raamatunkohtien tulkinnassa.

Ensinnäkin, kreikan polys tarkoittaa ”moni,” ei ”kaikki” – joissakin tapauksissa se tarkoittaa ’usea’ tai ’useimmat,’ joskus jopa ’lähes kaikki,’ mutta ei kuitenkaan ’kaikki.’[4] Uuden käännöksen tulkinta on siis Raamatun vastainen; Jeesus ei kuollutkaan kaikkien puolesta, vaan ainoastaan joidenkin?

Ristiriitaista

Asian tekee herkullisesti monimutkaisemmaksi se, että samankaltainen ajatus löytyy 1. Tim. 2:6: ”Hän [Kristus Jeesus] antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta…” Paavali ei käytä sanaa polys, vaan pas, jonka merkitys pääsääntöisesti on ’kaikki,’ ’jokainen.’[5] Näin meillä on mukava ristiriita, jossa Jeesus sanoo kuolleensa monien puolesta (näin myös Matt. 20:28), mutta Paavalin mukaan Jeesus on kuollut kaikkien puolesta.

Paavali ei suinkaan edusta erilaista teologiaa kuin Jeesus, vaan hän jatkaa ”kaikki –teemaa” jonka hän on aloittanut 2:1 (rukoilkaa kaikkien puolesta), ja joka huipentuu Jumalan tahdon ilmaisuun 2:4, ”joka [Jumala] tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan.”

Jumala siis tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, ja tätä varten hän on valmistanut pelastuksen – Kristuksen jonka muodossa ”lunnaat” on maksettu. Jumalan tahto ei kuitenkaan aja ihmisen tahdon yli; Jumala haluaisi että kaikki ihmiset voisivat pelastua, mutta on loppujen lopuksi ihmisen oma valinta haluaako hän pelastua. Näin ollen on loogista ajatella, että Jeesus on kuollut kaikkien puolesta, mutta ”vain” monet uskovat häneen pelastuakseen.

Näin ollen päättelemme, että Raamatun ”näennäinen” ristiriita on välttämätön laajemman totuuden ymmärtämiseen, joka ei mahdu systemaattisiin teologioihin: Jeesus tuli antamaan itsensä lunnaiksi sekä kaikkien että monien puolesta, mutta ratkaisevaa on se miten me reagoimme hänen uhriinsa.[6] Jeesus siis kuoli kaikkien puolesta, mutta hänen kuolemansa hyödyttää vain niitä monia jotka uskovat häneen.

Haluathan vapaaksi

Lunnaat kuljettavat lukijan ymmärtämään, että tekstissä on kyse orjamarkkinoista. Orja on avuton ostamaan itseään vapaaksi, ”maksamaan lunnaita.” Tässä kohtaa voimme kuvitella itsemme orjan asemaan:

Olet orja. Synnyit orjavanhemmille, etkä voinut valita asemaasi. Olet ollut monien herrojen palveluksessa, osa on pahoinpidellyt sinua, osa käyttänyt sinua hyväkseen. Joku herroista on ehkä ollut ystävällinenkin. Olet ehkä toivonut että tämä herra antaisi sinulle vapauden.

Kerta toisensa jälleen löydät itsesi kahleissa torilla - myytävänä. Olet entisten kokemusten avulla oppinut arvioimaan ostajaehdokkaista ovatko he kenties hyviä isäntiä vai eivät. Väkivaltaisen ostajan ilmaantuessa olet näytellyt heikkoa ja nääntynyttä, ystävällisen edessä reipasta ja voimakasta. Olet kuitenkin oppinut kantapään kautta, että aina ennakkovaikutelma ei ole vastannut todellisuutta, ja tiedät ettei kannata olla liian innokkaan näköinen.

Eräänä päivänä torille tulee rääsyihin pukeutunut mies, monien pilkkaama, ja huutaa: haluan ostaa jokaisen orjan täällä. Ketkä haluavat minut isännäkseen?

Mielessäsi liikkuu monta kysymystä, alkaen siitä onko tämä mies hullu? Huomaat kuitenkin että tämän miehen perässä seuraa suuri joukko orjia – eikä heistä kellään ole kahleita. Monet heistä näyttävät hyvin ruokituilta – jopa onnellisilta. Joukko lähestyy sinua, ja tiedät että tämä voi olla ainoa kerta kun tämä mies tulee sinun kylääsi. Aika tuntuu pysähtyvän kun muistot edellisistä herroistasi tulvivat mieleesi. He eivät kuitenkaan ole saaneet piestyä sinusta pois kaipausta vapauteen. Rääsyihin pukeutuneen miehen kohdalla sinä…

Jeesus on kuollut sinun puolestasi, sovittanut kaikki syntisi ja rikkomuksesi. Sinun tarvitsee vain sanoa: ”Jeesus, anna anteeksi syntini, tee minut vapaaksi,” ja se voi olla totta sinun elämässäsi. Tätä Jumala haluaa, ja siksi hän lähetti Poikansa Jeesuksen. Hän ei kuitenkaan pakota tahtoaan sinun ylitsesi, ja niinpä hän lähestyy herrasmiehen tavoin ja kysyy: ”Haluatko olla orja vai vapaa? Tahdothan uskoa Jeesukseen ja pelastua, tahdothan?”

---

[1] Viiden kohdan kalvinisti uskoo seuraaviin viiteen opinkohtaan, joista englannin akronyymi TULIP: T – Total depravity (ihmisen lankeemus on turmellut hänet niin, ettei hän voi tehdä pelastuksensa eteen mitään – edes sanoa “kyllä Jeesus” muutoin kuin Jumalan vaikutuksesta); U – Unconditional election (ihmisen valinnalle ei ole mitään ehtoja tai syitä; hänen valintansa on puhtaasti Jumalan armosta); L – Limited atonement (Jeesus kuoli vain pelastuvien puolesta); I – Irresestible grace (vastustamaton armo – Jumalan kutsu vaikuttaa ihmisen kääntymyksen; sitä ei voi vastustaa); P – Perseverance of the saints (uskon säilyttäminen – toisin sanoen uskoa ei voi menettää; kerran pelastettu, aina pelastettu).

[2] Tämä katsomus tuli erityisen tutuksi Suomessa Antti Kylliäisen kirjan myötä. Englanninkielisessä maailmassa vastaavaa kohua aiheutti muutama vuosi sitten kuuluisan Rob Bellin kirja “Love Wins,” jossa hän antaa ymmärtää, että helvetti on jo täällä maan päällä monien ihmisten elämässä.

[3] Systemaattisella teologialla tarkoitetaan Raamatun oppien esittämistä tiettyissä kategorioissa, jolloin voidaan väittää että näin Raamattu sanoo tästä asiasta. Tällaisia kategorioita ovat esim. synti, pelastus, seurakunta, lopun ajat…

[4] BDAG, 847-851.

[5] BDAG, 782-784.

[6] KR92 ei käännöksessään esitä epäraamatullista väitettä, mutta on kylläkin oikonut muutaman mutkan. Onko motiivina harmonisoiminen (ristiriitojen silottelu) vai teologinen esiymmärrys on epäselvää, ja ehkäpä epäoleellistakin.