Mieskö saa määrätä kaapin paikan? (Ef. 5:21-33)

Monet meistä ovat varmasti kuulleet kristillisissä piireissä sanonnan ”mies on perheen pää”. Tuo sanonta voi herättää meissä erilaisia ajatuksia ja tunteita. Toisten perheissä mies on ollut perheen turvan ja suojan antava esimerkillinen ”pää”. Toisissa perheissä taas mies on saattanut olla pahasti hakoteillä perheen pään roolin suhteen. Sanontaa ”perheen pää” on saatettu myös käyttää itsekkäistä motiiveista käsin tukemaan vääristynyttä toimintaa, jossa vaimo tai lapset on pakotettu hyväksymään miehen väärä toiminta (Onhan mies pää, joten muiden pitää vain totella. – tyylillä).

Efesolaiskirjeen 5. luvun avioliittojaejaksossa (Ef. 5:21–33) Paavali antaa ohjeita niin aviomiehille kuin aviovaimoillekin. Hän vertaa avioliittoa Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen. Tässä jaejaksossa hän kirjoittaa mm. alamaisuudesta tai alistumisesta. Paavali kirjoittaa mm., että vaimon tulee olla omalle miehelleen alamainen niin kuin Herralle. Hän jatkaa pari jaetta myöhemmin, että vaimon tulee olla kaikessa alamainen miehelleen. Tiukkaa settiä: alistu – ja tee se vielä niin kuin seurakunta alistuu Kristukselle!

Opettaako Paavali, Uusi testamentti ja Raamattu siis miesten itsevaltiutta avioliitoissa ja perheissä? Saako mies tehdä ja vaatia, mitä tahansa, koska hän on ”vaimonsa ja perheensä pää”? Miten Jumala tarkoitti miehen ja vaimon suhteen menevän avioliitossa?

Osa Raamattua tutkineista henkilöistä rajaa jaejakson alkamaan jakeesta 21 ja osa jakeesta 22. Jae 21 sanoo, että meidän tulee olla toisillemme alamaisia. Toiset pitävät sitä ikään kuin avauksena tai otsikkona uuteen teemaan kirjeessä efesolaisille; toiset taas näkevät sen oleellisena vihjeenä jakeiden 22–24 alistumisen oikeaan ymmärtämiseen. Otsikkonäkemystä perustellaan usein sillä, että ensin Paavali antaa ohjeet vaimojen alistumiseen miehilleen, sitten lasten vanhemmilleen ja lopuksi orjien isännilleen. Toisen enemmän aviopuolisoiden molemminpuolista toisilleen alistumista korostavan tulkinnan mukaan jae 21 osoittaa, että jakeiden 22–24 vaimon alistuminen onkin kuin esimerkki kummankin puolison alistumisesta toisilleen.

Vaimon alistuminen miehelleen ei Paavalin mielissä varmasti johtanut ajatuksia mihinkään vallan väärin käyttämiseen tai alistamiseen. Vapaaehtoinen alistuminen toisen alamaiseksi ei ole sama asia kuin se, että joku alistaa väkisin toisen itsensä alamaisuuteen. Koko Raamatun opetus on selkeästi kaikenlaista toisten alistamista vastustavaa. Jumala ei halua kenenkään alistavan heikompia. Jumala haluaa vahvempien tukevan ja puolustavan heikompia. Tämä on selkeä raamatullinen linja. Jumala itse on orpojen ja heikkojen puolustaja. Hän tukee köyhiä ja antaa apunsa niille, jotka häneen turvaavat. Pietari kirjoittaa kirjeessään, että nainen on miestä heikompi astia (1. Piet. 3:7). Pietari kehottaa miehiä elämään vaimojensa kanssa ymmärtäväisesti ja osoittamaan kunnioitusta vaimoilleen. Näin sekä Pietari että Paavali vastustivat sitä, että miehet alistaisivat vaimojaan. Ihmisten alistaminen ei kuulu kristinuskoon eikä Raamatun sanomaan.

Efesolaiskirjeen avioliittojaejaksossa (Ef. 5:21–33) Paavali kuvaa molempien puolisoiden roolia avioliitossa. Paavali ei ainoastaan kirjoita vaimoille ”alistukaa” vaan hän kirjoittaa myös miehille, miten heidän tulee vaimojensa kanssa elää. Paavali käskee miestä rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta (jae 25). Miehen rakkauden vaimoaan kohtaan tulee olla uhrautuvaa, epäitsekästä, toisen parasta ajattelevaa ja toista hoitavaa rakkautta. Miehen rooli ”vaimon ja perheen päänä” sisältää vastuun suojella, tukea ja pitää huolta vaimostaan ja perheestään. Paavalin mukaan miehen tulee rakastaa ja vaalia vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan (jakeet 28–30). Lisäksi hän vielä kirjoittaa ”niin kuin Kristuskin seurakuntaa” (jae 29). Kristus pitää seurakunnastaan huolen ja antaa sille elämän, kaiken hyvän, suojan ja siunauksen. Miehenkin tulee suojella ja siunata vaimoaan. Kun mies pitää hyvän huolen vaimostaan, on vaimonkin helpompi oikealla tavalla ”alistua” miehelleen.

Efesolaiskirjeen avioliittojaejakson (Ef. 5:21–33) Paavali lopettaa toteamukseen, että jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään ja että vaimon tulee kunnioittaa miestään. Jos mies toimii jaejaksossa mainittujen kehotusten mukaan, vaimon on turvallista ja hyvä suostua vapaaehtoisesti miehensä alamaisuuteen. Se ei käytäntöön sovellettuna tarkoita sitä, että mies saa aina määrätä ja että vaimon tulee totella – ei! Aviopuolisoiden tulee kuunnella, ymmärtää ja arvostaa toisiaan erilaisuudesta huolimatta. Heidän tulee jakaa elämänsä ja sydämensä toistensa kanssa. Kummankin tulee kunnioittaa toisiaan. Kun puolisot rakastavat toisiaan ja panostavat avioliittoonsa, siitä voi tulla suuri siunaus molempien elämään. Kun mies ottaa lopullisen vastuun, antaa suojan ja osoittaa ymmärtävää sekä uhrautuvaa rakkautta omalle vaimolleen, vaimon on helppoa ”alistua” tällaiseen ihanaan huolenpitoon.

Johtopäätös tästä kaikesta on se, että mies ei saa aina määrätä kaapin paikkaa. Toisaalta miehen ei tule olla väärällä tavalla myöskään vaimon ”tossun alla”. Kummankaan puolison ei tule käyttää itsevaltiaan oikeuksia. Kumpikaan ei saa jyrätä toisen ylitse. Molempien tulee kuunnella toisiaan ja osoittaa rakkautta. Miehen rooli on kantaa vastuu, antaa turva ja rakastaa silloinkin kun se vaatii uhrauksia. Vaimon rooli on kunnioittaa miestään. Kun Paavalin ja Raamatun ohjeiden mukaan eletään, mies saa kaipaamansa kunnioituksen ja vaimo kaipaamansa turvallisuuden. Näin avioliitto täyttää kummankin sukupuolen syvät kaipaukset ja tarpeet.

Ps. Ja siitä kaapin paikan määräämisestä… Jos vaimo on parempi sisustaja, mies voi antaa vaimonsa huomioille ja ideoille suuren painoarvon, ja sitten lopulta päättää, että laitetaan se siihen, mihin vaimo ehdotti. J Tämä oli sitä käytännön teologiaa eikä vain teoriaa.