Pitäisikö tässä vielä itsensäkin kieltää? (Matt. 16:24-25)

Mitkä sanat kuvaavat nykyaikaa? Väitän, että vain kaksi sanaa riittää ajanhenkeämme kuvailemaan: Minä itse. Toiset sanat voisivat olla: Minulle, minun, minusta. Että yhtälö olisi täydellinen, siihen pitäisi tietenkin lisätä vielä sanat: heti paikalla tai niin pian kuin mahdollista ja juuri niin kuin minä tahdon.

Elämme erittäin itsekeskeisessä ajassa. Ajattelemme itseämme ja kaikkea itsemme kautta. Ajanhenki on tehnyt ”minä itsestä” epäjumalan, joka määrittää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Kaikki, mikä minusta tuntuu hyvältä, on tietenkin oikein ja hyvää ajanhengen mukaan. Elämän päämäärä on siis saada nauttia mahdollisimman paljon ja välttää kaikki kärsimykset. Minä, minä, minä… Minulle, minulle, ja vielä lisää minulle…

Jeesuksen opetus itsensä kieltämisestä on erittäin suuressa vastakkainasettelussa nykyajan henkeä vastaan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. (Matt. 16:24–25) Miten meidän tulisi ymmärtää tämä opetus? Mitä itsensä kieltäminen, ristin ottaminen ja elämän kadottaminen tarkoittavat? Onko Jeesuksen seuraajan elämä siis pelkkää itsensä kieltämistä ja kärsimystä?

Matteuksen tekstissä ennen äsken mainitsemiani jakeita itsensä kieltämisestä Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen, että hän tulee kärsimään, kuolemaan ja nousemaan ylös kuolleista. Pietari ei ajatuksesta pitänyt vaan nuhteli Jeesusta (Matt. 16:21-23). Jeesus ei sallinut minkään estää kulkemistaan kohti ristin kuolemaa. Niinpä Jeesus kääntyi poispäin Pietarista ja käski vihollista väistymään. Jeesus sanoi Pietarille, että ajatus siitä, ettei Jeesus saisi kärsiä ja kuolla, oli ihmisestä eikä Jumalasta. Jeesus Kristus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista, että me pelastuisimme. Ilman hänen uhriaan emme olisi voineet saada syntejämme anteeksi ja päästä Jumalan yhteyteen. Ilman Jeesuksen veren voimaa uhrikaritsana meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen. Nämä kaikki saamme vain Herramme armosta.

Jeesus valmensi opetuslapsiaan tuleviin vaikeuksiin ja kärsimyksiin, joita he kohtaisivat Jeesuksen seuraajina. Jos tahdomme seurata Jeesusta, tulee meidän elää niin kuin hän eli. Jos kerran itse Jumalan Poika sai maan päällä ristin kuoleman ja häväistyksen osakseen, kuinka voisimme luulla, ettemme me joutuisi kristityn nimen tähden kärsimään? Jos seuraamme Jeesusta, saamme varmasti osamme Jeesuksen saamasta pilkasta.

Kristityn tulee kieltää itsensä. Itsensä kieltäminen tarkoittaa kuolemista sille, että saamme itse hallita kaikkea elämässämme. Itsensä kieltäminen on sitä, että suostumme alistumaan Jumalan tahtoon silloinkin, kun se on ristiriidassa omien toiveidemme ja halujemme kanssa. Jeesuskin rukoili Getsemanen puutarhassa ennen vangituksi joutumistaan, että hänen tahtonsa ei tapahtuisi vaan että Isän tahto tapahtuisi. Itsensä kieltäminen voi tarkoittaa joskus sellaisista asioista luopumista, jotka ovat meille tärkeitä. Se tekee kipeää. Itsensä kieltäminen on elämämme valtuuksien luovuttamista Jumalan käsiin. Emme elä itseämme varten. Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta. Saakoon Kristus elää kauttamme. Saakoon hän toimia suumme, käsiemme ja jalkojemme kautta. Älkäämme käyttäkö aikaamme, voimavarojamme ja rahojamme vain itseemme ja itsemme hyväksi. Antakaamme itsemme ja elämämme kokonaan Herrallemme.

Ristin ottaminen ja kantaminen on vielä vakavampi asia. Risti oli roomalaisten käyttämä erittäin julma ja häpeällinen teloitustapa. Ristille naulittiin vain orjia ja pahimpia rikollisia. Ristiinnaulittujen osakseen saama häpeä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Jeesus oli vapaaehtoisesti valmis kärsimään tämän maailman kauheimman tavan kärsiä ja kuolla. Hän teki sen meidän tähtemme. Hän oli valmis maksamaan kalleimman hinnan voidakseen pelastaa meidät!

Ristin ottaminen johtaa ristin kantamiseen. Ristille naulittavan tuli kantaa ristinsä teloituspaikalle. Siellä hänet naulittiin tai köytettiin ristiin. Uhri kuoli ristillä yleensä tukalaan ja hitaaseen tukehtumiseen. Kun Jeesus sanoi seuraajilleen, että heidän tulisi kantaa ristinsä, lopputulos oli selvä: risti eli kuolema. Ristin ottaminen ja kantaminen toteutui monien Jeesuksen opetuslasten kohdalla hyvin konkreettisesti, kun he kuolivat uskonsa tähden marttyyreina. He seurasivat Jeesusta, elivät niin kuin hän eli ja saivat maksaa kalliin hinnan evankeliumin julistamisestaan. Tänäänkin ympäri maailmaa monet kristityt joutuvat antamaan henkensä vainoissa. Uskovia kristittyjä tapetaan Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Jeesus sanoi toisaalla, että hänen nimensä tähden maailma tulee vihaamaan opetuslapsia. Jos siis tahdomme olla Jeesuksen seuraajia, meidän tulee hyväksyä se, että maailman viha tulee osaksemme. Uskomme voi pahimmillaan johtaa siihen, että joudumme kärsimään ja jopa kuolemaan uskomme ja maailman vihan tähden. Meidän ei silti tule luovuttaa ja antaa periksi. Jumala on kanssamme ja auttaa; hän vahvistaa ja voimistaa meitä.

Ristin ottaminen ja kantaminen oli tämän vakavan merkityksen lisäksi myös uusi sanonta, jolla Jeesus kuvasi päivittäistä itselleen kuolemista. Ristin ottaminen kuvaa omasta kunnianhimosta luopumista. Se on vahva kuva nöyryydestä ja kyvystä antaa elämänsä toisten parhaaksi. Jeesus antoi kuolemallaan meille elämän. Kun me otamme ristimme, se voi tarkoittaa, että luovumme esim. ajastamme ja annamme sen Jumalalle ja toisille ihmisille. Kuolemme siis omille haluillemme. Alistamme tahtomme Isän tahdon alle. Käytämme aikamme ja voimavaramme toisten parhaaksi. Tärkeää on tehdä se vapaaehtoisesti, kiitollisina Jeesukselle hänen uhristaan puolestamme. Ristin ottaminen ei monille meistä välttämättä merkitse fyysistä marttyyrikuolemaa, mutta itsensä toistuvaa kieltämistä ja asioiden oikeaan arvojärjestykseen laittamista: En enää minä ensin vaan Jumala ensin. Mitä Jumala sinä tahdot minun tekevän? Mitä voisin tehdä toisten ihmisten parhaaksi? Olemalla siunaukseksi ihmisille ja elämällä lähellä Herraa, saamme todella nauttia.

Jeesus puhui elämän kadottamisesta hänen ja evankeliumin tähden. Jos yritämme pelastaa elämämme ilman Jeesusta eli elää niin kuin itse haluamme, se johtaa todellisen elämän menettämiseen ja tuhoon. Jos taas luovutamme elämämme Herrallemme, hän antaa meille iankaikkisen elämän, pelastuksen, rauhan, ilon ja rakkauden. Hän antaa meille kaiken tarvitsemamme, kun etsimme ensin häntä, hänen vanhurskasta tahtoaan ja hänen valtakuntaansa. Mitkään maalliset rikkaudet eivät vedä vertoja sille, että elämämme on kätkettynä Kristukseen. Kun olemme Kristuksessa ja palvelemme häntä, elämme rikasta elämää.

Antamalla pois saat paljon. Nöyrtymällä tulet korotetuksi. Kuolemalla saat elämän. Luopumalla saat takaisin. Kieltämällä itsesi saat enemmän. Palvelemalla toisia tulet itse palvelluksi. Rakastamalla tulet rakastetuksi. Kunnioittamalla tulet kunnioitetuksi. Näyttämällä hyvää esimerkkiä saat muut seuraajiksesi. Naulitsemalla vanhan luontosi ristille ja kuolemalla itsellesi Kristus saa elää ja toimia kauttasi voimassaan!

Raamattu lupaa Jumalan antavan kaikkea runsaasti nautittavaksemme (1. Tim. 6:17-19). Kun seuraamme Jeesusta, kiellämme itsemme, otamme ristimme ja annamme elämämme Kristuksen käyttöön, saamme kärsimysten ja pilkan lisäksi nauttia runsaasti kaikesta Jumalan hyvyydestä ja erityislahjoista meille. Kun seuraamme Jeesusta epäitsekkäästi, saamme todella myös nauttia, iloita ja riemuita. Jumala on kanssamme ja hänen avullaan kestämme myös vaikeuksien aikana. Jeesuksen seuraaminen ei ole todellakaan pelkkää itselleen kuolemista vaan mitä runsaimmassa määrin iloa ja riemua Jumalan läheisyydessä. Se kannattaa!