2013/04/25

Tekeekö Jumala muka myös pahaa? (Job 2:7-10)


Jobin kirja on mielenkiintoinen kirja monelta näkökulmalta katsottuna. Kirjan ydinkysymys on kärsimyksen ongelma – varsinkin ”nuhteettoman” ihmisen kärsimykset. Kirja on runollista kieltä ja myös siten kiehtovaa sekä mukaansatempaavaa luettavaa. Jobin kirjan erikoisuus on eri henkilöiden puheenvuorot. Kirjassa puhuvat Jumala, paholainen, Jobin palvelijat, Jobin vaimo, Job, Jobin ystävät Elifas, Bildad ja Soofar sekä nuori Elihu. Kirjasta erityisen kiinnostavan tekee kirjan loppuluvuissa oleva Jumalan kommentti: Job on puhunut oikein Jumalasta ja hänen kolme ystäväänsä eivät ole! Voimmeko siis luottaa Jobin kirjassa kaikkeen Jumalan sanana ja totuutena? Jobin omissa puheissakin paikoitellen mietityttää, että meniköhän se asia nyt ihan näinkään. Jobin kirja on opettavainen kirja, joka pakottaa sen lukijansa mietiskelemään ja rukoilemaan Jumalan edessä, miten asiat ovat. Kirja opettaa meille paljon totuuksia ja viisauksia, joiden ymmärtäminen on aarteitakin arvokkaampaa. Jobin kirja kuuluukin nimenomaan Raamatussa esiintyvään kirjallisuuden lajiin: viisauskirjallisuuteen. Jobin kirja on kokonaisuutena erittäin hyvää ja mielenkiintoista luettavaa. Kannattaa lukea se kokonaan.

Tämän päivän pulmajakeina ovat Jobin kirjan toisen luvun jakeet 7-10 ja niistä ennen kaikkea 10. jae. Job sanoo siinä vaimolleen seuraavasti: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Pulmajakeen kysymyksemme tänään ovatkin seuraavat: Tekeekö Jumala muka myös pahaa? Onko tämä jae ristiriidassa Raamatun muun ilmoituksen kanssa, että Jumalassa on vain valoa, hyvyyttä ja rakkautta? Miten meidän Jumalamme muka voisi tehdä mitään pahaa meille tai antaa meille hyvän lisäksi jotain, mikä on pahaa?

Job oli alussa rikas mies, jolla oli paljon omaisuutta, palvelijoita ja ystäviä. Hänellä oli myös oma rakas perhe. Kaiken tuon keskellä hän eli nuhteettomasti ja tahtoi tehdä kaikessa Jumalan tahdon. Kuitenkin vastoin tuon ajan yleistä uskomusta (Jos elät oikein, Jumala siunaa sinua menestyksellä; Jos elät väärin, Jumala rankaisee sinua kärsimyksillä.) Job menetti yllättäen omaisuutensa, ystävänsä, suuren osan perheestään ja terveytensä. Tilanteen taustalla oli asia, josta Job itse ei koskaan saanut tietää mitään. Taivaassa Jumala ja paholainen olivat käyneet keskusteluja. Paholainen oli haastanut Jumalan sallimaan vaikeuksia ja kärsimyksiä Jobin elämään, että Job hylkäisi nuhteettomuuden ja Jumalan. Jumala tunsi Jobin ja tiesi, ettei Job luopuisi hänestä. Niinpä Jumala salli sen, että vihollinen tuli tuhoamaan Jobin omaisuutta, ystävyyssuhteita, perhettä ja Jobin terveyttä. Kaiken tämän keskellä Job ei hylännyt Jumalaa vaan pani edelleen luottamuksensa ja toivonsa Jumalaan, omaan lunastajaansa. Job tiesi, että Jumala ei hylkää häntä.

Jobin kolme ystävää tulivat lohduttamaan Jobia. Järkytys heidän nähtyään Jobin kärsimykset oli niin suuri, että olivat viikon ajan vain hiljaa eivätkä puhuneet mitään. Sen jälkeen Job alkoi valittaa tilanteestaan, mihin ystävät alkoivat vastailla. Muodostui monien ojennus-, syyte-, valitus- ja puolustuspuheiden kierre. Lopulta Jobin ystävät olivat varmoja, että Job oli syyllistynyt rikkomuksiin ja synteihin. He ajattelivat, että Jumala rankaisi nyt Jobia hänen synneistään, joita he olettivat Jobin vähintäänkin salassa tehneen. Panokset ja tuomitsevat äänet vain koventuivat kierros kierrokselta. Niillä, joilla menee hyvin, on helppoa tuomita niitä, jotka ovat kärsimysten ja vaikeuksien keskellä. Kaikki kärsimykset eivät kuitenkaan ole suoraan synnin seurausta. Pohjimmiltaan kaikki kärsimys, vaikeudet ja ongelmat ovat ensimmäisen syntiinlankeemuksen ja maailman kirotuksi tulemisen seurausta. Yksittäisen ihmisyksilön elämässä meillä ei kuitenkaan ole mitään oikeuksia ja valtuuksia mennä tuomitsemaan. Emme ole toistemme tuomareita – vain Jumala on. Emme tiedä useinkaan, mistä kärsimykset johtuvat. Niillä voi olla hyvin monenlaisia syitä, joista vain pieneen murto-osaan voimme ihmisinä itse vaikuttaa. Oppikaamme Jobin kirjasta se, ettemme tuomitse niitä veljiämme ja sisariamme, joilla on vaikeaa. Olemme itsekin syntisiä ja epäonnistuneita yhtä lailla. Olkaamme sen sijaan lohduttamassa ja tukemassa heitä aidosti rakkaudellisella läsnäolollamme ja esirukouksillamme.

Lopulta Jobin ystävät ja nuori Elihu turhautuivat. He häipyivät ja jättivät Jobin yksin rauhaan. Silloin alkoi tapahtua. Jumala vastasi Jobin tuskanhuutoihin ja anomuksiin. Jumala ilmestyi Jobille ja avasi hänen ymmärrystään näkemään, kuinka valtava, viisas, mahtava ja kaikkivaltias Jumala on. Job ymmärsi, että oli puhunut tuskansa takia ajattelemattomasti. Job nöyrtyi Herran edessä sen lisäksi, että oli säilyttänyt toivonsa Jumalassa ja nuhteettomuutensa. Jumala ei vastannut Jobille, miksi kaikki paha oli kohdannut Jobia ja hänen läheisiään. Kysymys jäi ilmaan. Sen sijaan Jumala osoitti Jobille omaa suuruuttaan ja sitä, kuinka hän tietää kaiken meitä ihmisiä laajemmin, syvemmin ja paremmin. Jumalan tiet ovat paljon korkeammalla kuin meidän ihmisten. Emme aina ymmärrä Jumalaa ja hänen toimintaansa, mutta voimme aina ja kaikissa tilanteissa laittaa toivomme Jumalaamme niin kuin Job teki.

Jumalassa ei Raamatun mukaan ole mitään pimeyden häivää vaan valoa, rakkautta, hyvyyttä, armoa, pyhyyttä, uskollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Jumalassa ei ole mitään epätäydellistä, pimeää tai pahaa. Jumala ei kiusaa ketään. Jumala ei tee pahaa kenellekään. Jumala ei koskaan osoittaudu epäluotettavaksi tai epävakaaksi. Jumala ei ole tänään rakkaudellinen ja armollinen ja huomenna meille pahaa tekevä. Se on täysin totuuden vastainen käsitys Jumalasta. Miksi sitten Job sanoo, että meidän tulee ottaa Jumalalta vastaan myös paha?

Job ei tiennyt paholaisen ja Jumalan välisestä keskustelusta (Jobin kirjan kehyskertomuksesta). Niinpä Job valittaakin ajoittain, kuinka Jumalan käsi häntä kurittaa ja lyö tuskia häneen. Näinhän asia ei todellisuudessa ollut. Jumala oli kaikkivaltiaana sallinut paholaisen tehdä tuhoaan – mutta rajoitetusti. Jumala ei ole ikinä tahtonut, että ihmisinä joutuisimme kärsimään. Jumala ei tahtonut meille sairauksia ja vaikeuksia. Jumala ei tahtonut mitään pahaa meille, eikä tahdo nyt eikä koskaan tulevaisuudessakaan. Synti ja sen hirvittävät seuraukset olivat meidän ihmistemme valinta: me lankesimme syntiin ja käänsimme selän Jumalan tahdolle. Sen seurauksena paholainen sai oikeudet tehdä tuhojaan meissä ihmisissä ja tässä maailmassa. Jumalalla on silti edelleen kaikki valta ja voima taivaassa ja maan päällä. Paholaisen valta on Jumalan rajoittamaa. Paholainen ei voi koskaan tuhota meitä Jumalan lapsia, seurakuntaa ja Israelia, koska Jumala on kanssamme.

Kärsimykset olivat siis paholaisen työtä Jobin elämässä. Korkeintaan voimme sanoa, että ne olivat Jumalan sallimusta. Jumalan tahto kärsimys ei silti ole ollut eikä ole. Jumala kuitenkin voimassaan ja valtiudessaan on voimallinen kääntämään jopa kärsimyksemme Jumalan valtakunnan ja meidän voitoksemme. Job ei kääntänyt selkäänsä Jumalalle kärsimysten keskelläkään. Jobin luottamus Jumalaan vain kasvoi. Job oppi myös tuntemaan Jumalan suuruutta, kaikkivaltiutta ja viisautta enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaiken kautta Jumala tuli Jobille yhä rakkaammaksi ja läheisemmäksi. Lisäksi Job sai omaisuutensa, ystävänsä ja perheensä moninkertaisena takaisin. Hän myös parantui ja eli vielä pitkän elämän onnellisina. Jumala käänsi lopulta kaiken parhain päin. Jumala osoitti siis uskollisuutensa ja rakkautensa ja tuli kaikessa ylistetyksi.

Jobin sanat kirjan toisen luvun jakeessa 10 on ymmärrettävä vajavaisesti asioita ymmärtävän, mutta Jumalaan luottavan, ihmisen sanoiksi. Näkökulma on ihmisen, joka ei tiedä kärsimysten perimmäistä syytä. Jobin sanoista opimme sen, että Jumala on kaikissa olosuhteissa luottamuksemme arvoinen. Job sanookin toisaalla kirjassaan myös seuraavat kaksi tärkeää lausetta: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.” ja ”Minä tiedän lunastajani elävän, hän sanoo viimeisen sanan multien päällä.” Olkoon meilläkin se mieli, että laitamme aina toivomme ja luottamuksemme Jumalaan kaikissa tilanteissa. Jumala on hyvä meille. Siihen voimme aina luottaa, vaikka elämä välillä meitä kolhiikin. Tulkoon Herramme meille aina vain läheisemmäksi ja rakkaammaksi kuten Jobillekin kävi. Kiitos Jumala rakkaudestasi ja hyvyydestäsi. Kiitos Jeesus, kuinka voit aina kaiken kääntää parhaaksemme. Rakastamme sinua Herramme.

1 comment: