Mikä ihmeen karitsa ja maito -juttu? (2. Moos. 34:26)

Mooseksen kirjoissa ainakin kolmessa jakeessa (2. Moos. 23:29; 34:26; 5. Moos. 14:21) kielletään karitsan keittäminen emänsä maidossa. Kielto saattaa tuntua melko käsittämättömältä. Se vaikuttaa nopeasti luettuna myös täysin irralliselta tekstiyhteydestään. Kiellolla on kuitenkin merkitystä. Se oli tärkeä käsky israelilaisille Jumalan kansana. Sen pohjalta juutalaisuuteen on tullut toimintatapa, että maitoa ja lihaa ei nautita yhdessä. Kieltoa on sovellettu juutalaisuudessa alkuperäistä kirjaimellista merkitystä laajemmin. Mistä tässä kiellossa on oikein kysymys? Miksi karitsaa ei saanut käyttää emänsä maidossa? Mistä kielto meille nykyajan kristityille puhuu?

Eikö karitsaa saanut keittää emänsä maidossa, koska siihen saattaisi liittyä epämiellyttäviä tunteita? Ajatella nyt, että suloinen pieni karitsa olisi teurastettu ruoaksi ja että se vielä keitettäisiin emänsä maidossa. Emähän on karitsan kohdussaan kantanut ja vaivalla synnyttänyt. Kun miettii, kuinka hellästi emot pitävät huolta pienistä poikasistaan, ajatus karitsan keittämisestä emänsä maidossa tuntuu vastenmieliseltä. Halusiko Jumala, että kansalle ei tule tällaisia mielleyhtymiä? Tuskinpa tässä on siitä pohjimmiltaan kyse. Jos kysymys olisi ensisijaisesti tästä, kielto ei varmasti sijaitsisi niin tärkeässä kohdassa Mooseksen kirjojen tekstiä. Kiellossa on pohjimmiltaan kyse jostain ihan muusta kuin tällaisista tunteista ja ajatuksista.

Onko kiellossa kyse terveydellisistä ja ravitsemuksellisista asioista? Itse en tykkää maidon mausta, joten kielto maidon ja lihan sotkemisesta keskenään ei minua haittaa. Liha kyllä minullekin maistuu. J Maidon ja lihan yhdistämisestä on esitetty mm. seuraavia teorioita: 1. Molemmissa on jodia ja yhdessä nautittuna niiden jodipitoisuus voi tulla turhan suureksi. 2. Maidossa keitetystä karitsan lihasta tulee liimamaista ja huonosti sulavaa. Pyrkikö Jumala siis kiellolla varjelemaan kansaansa liian suurilta jodipitoisuuksilta ja jopa mahdollisilta ruokamyrkytyksiltä? Halusiko Jumala estää lihan huonosti sulamisen kansansa ruokataukojen jälkeen? Siitäkö tässä on kyse? Jumalamme kyllä välittää meistä ja arkielämän asioistamme. Hän pitää meistä huolta; hän ohjaa, johtaa ja auttaa meitä arkisissa tilanteissamme. Silti en usko kiellon todellisen tarkoituksen liittyneen kovin vahvasti näihinkään asioihin. Toki ne saattoivat olla osasyynä siihen, että Jumala antoi tämän kiellon kansalleen. Kuitenkin kiellon syvempi ja tärkeämpi merkitys on mielestäni toisaalla.

2. Moos. 23:19:n konteksti eli tekstin asiayhteys liittyy tilanteisiin, joissa Jumala teki Israelin kansan kanssa liiton Mooseksen välityksellä. Luvuissa 20-24 on puhe kahdesta Jumalan ilmestymisestä vuorella, jossa Mooses sai Jumalalta 10 käskyn lain ja paljon muita liittoon kuuluvia lakeja. Israelin ja Jumalan välisessä liitossa sapatti, seitsemäs vuosi, kolme vuotuista juhlaa ja uhrit olivat tärkeitä. Juuri niistä on puhe kieltoa edeltävissä ja sen jälkeisissä jakeissa. Kiellon jälkeen jakeissa 20-33 (koko loppuluvussa) varoitetaan luvatun maan entisten kansojen epäjumalien palvelemisesta ja osoitetaan Israelin Jumalan palvelemiseen ja lain noudattamiseen liittyviä siunauksia. Luku 24 jatkaa kertomusta Jumalan ja kansan välisen liiton tekemisestä.

2. Moos. 34:26:n konteksti liittyy myös samoihin tilanteisiin ja liiton ehtoihin kuin edellinenkin jae 2. Moos. 23:19. Tässäkin jaetta edeltävät ja seuraavat varoitukset vieraiden kansojen epäjumalien palvelemisesta sekä käskyt viettää kolmea vuotuista juhlaa ja uhrata Jumalan temppeliin parhain osa maan ensihedelmistä. Seuraava luku puhuu myös sapatista. Jälleen kerran kielto keittää karitsa emänsä maidossa sijaitsee siis äärimmäisen keskeisten tekstien ytimessä. Jostain syystä kielto vaikutti olevan erittäin merkityksellinen tuon ajan israelilaisille. Jumala ei säätänyt mitään turhia ja tyhmiä lakeja kansansa kulinaristien harmiksi. Jumalalla oli selkeät syyt kieltää karitsan keittäminen emänsä maidossa: perustelut, joilla oli suuri merkitys Jumalan ja kansan väliselle liitto- ja rakkaussuhteelle.

5. Moos. 14:21:tä edeltävät luvut 12-13 puhuvat uhraamisesta Jumalalle, teurastuksesta ja verestä, epäjumalien palvelemisen varoituksista, vääristä profeetoista ja Herrasta luopuneista kaupungeista. Luvun 14 alkupuolella kielletään pakanakansojen iljettävät surumerkit, tehdään ero saastaisten ja puhtaiden eläinten välille ja kerrotaan, että saastaisten eläinten lihaa ei saada syödä, mutta sen saa antaa tai myydä vierasmaalaiselle. Heti sen jälkeen kielletään karitsan keittäminen emänsä maidossa. Kieltoa seuraavat välittömästi kehotukset uhrata Jumalalle sadosta kymmenykset ja iloita yhdessä perheen kanssa Jumalan edessä uhrit uhrattuaan Herralle. Jälleen näemme, että kielto sijaitsee asiayhteydessä, jossa on veitsen terällä se, että kansan tulee palvella ja rakastaa Herraa, Jumalaa, ja pysyä erossa epäjumalista ja niiden palvelemisesta.

Kun Jumala vei omansa valitun kansansa, Israelin, pois Egyptin orjuudesta, Kanaanin maassa (luvatussa maassa) eli vieraita pakanakansoja, joilla oli paljon epäjumalia. He palvelivat epäjumaliaan tavoilla, joista Jumala kansaansa varoitti useasti. Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton ehdot ja monet liittoon kuuluvat lait kieltävät epäjumalien palvelemisen ja tavat, jotka liittyivät pakanakansojen epäjumalanpalvelukseen. Tuohon aikaan karitsan keittäminen emänsä maidossa oli vierailla kansoilla osa epäjumalanpalvelusta. Se oli riitti, jolla mm. pyrittiin saavuttamaan hyvä hedelmällisyys. Joillakuilla vierailla kansoilla se oli myös suurta herkkua. Epäjumalanpalvelus oli suurena vaarana Israelin kansalle. Jumala joutui varoittamaan kansaansa epäjumalista ja niiden palvelemisesta kerta toisensa jälkeen.

Jo Egyptissä israelilaiset olivat nähneet jatkuvasti epäjumalien palvelemista ja siihen liittyviä rituaaleja. Kun Jumala valitsi israelilaiset omaisuuskansakseen, hän tahtoi valloittaa heidän sydämensä kokonaan. Jumala oli, on ja tulee aina olemaan todellinen rakkaus. Hän kaipaa ja rakastaa ihmisiä mustasukkaisen kiihkeästi. Hän tahtoo antaa meille rakkautensa – ja antaakin! Hän on ensin rakastanut meitä. Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan hän ensin meitä. Jumala teki aloitteet. Me vastasimme. Jumala kutsui suuressa armossaan ja rakkaudessaan Israelin omaksi kansakseen. Jumala tahtoi, että heistä tulisi hänen kansansa, joka palvelisi ja rakastaisi vain Herraa Jumalaansa, joka oli heidät pelastanut Egyptin orjuudesta. Jumala teki suuret ja voimalliset pelastusteot ja ihmeet, että kansa sai vapauden. Jumala johti kansan luvattuun maahan, joka tulvi maitoa ja hunajaa.

Luvatusta maasta vieraat kansat joutuivat väistymään epäjumalanpalveluksensa ja syntiensä tähden. Jumala halusi antaa israelilaisten asua rauhassa ja turvassa uudessa luvatussa maassaan. Jumala tahtoi osoittaa uskollisuuttaan ja rakkauttaan kansalleen siunaamalla sitä. Näin oli tärkeää, etteivät israelilaiset alkaisi palvella epäjumalia uudelleen. Heidän sydämen rakkautensa tuli olla vain ainoassa ja todellisessa Jumalassa, joka oli luonut taivaan ja maan. Koska karitsan keittämisellä emänsä maidossa vieraat kansat palvoivat epäjumaliaan ja yrittivät ostaa heiltä siunauksia ja hedelmällisyyttä (karitsan keittäminen emänsä maidossa oli siis tavallaan uhri epäjumalille), tuo tapa tuli kieltää Herran kansalta. Jos israelilaiset olisivat alkaneet keittelemään karitsoja emänsä maidossa, se olisi muistuttanut heitä vieraiden kansojen epäjumalista ja kääntänyt Jumalan kansan sydämet epäjumalien puoleen. Näin juuri kävikin monesti Israelin kansan vaiheissa luvatussa maassa. Siltä Jumala olisi halunnut heidät varjella.

Jumala ei koskaan kiellä meiltä mitään hyvää – hän varjelee meitä. Hän kieltää meiltä asiat, jotka vievät meitä väärään suuntaan ja jotka rikkovat meitä ja suhdettamme Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Kielto keittää karitsa emänsä maidossa liittyi ensisijaisesti siihen, että kansa rakastaisi ja palvoisi vain Jumalaansa. Kiellon tarkoitus oli se, että kansa turvautuisi Herraan Jumalaansa ja etsisi siunauksia hänen läsnäolostaan. Vain yhteys ja rakkaus todelliseen Jumalaan tuovat ilon, rauhan, elämän ja siunaukset meille.  Meidän ei tarvitse kääntyä toiveissamme ja tarpeissamme epäjumalien puoleen. Jumala vain odottaa, että etsimme häntä ja odotamme häntä. Hän rakastaa meitä ja tahtoo olla kanssamme. Hän pitää meistä ja kaikista tarpeistamme huolen. Rakentakaamme elämämme hänen varaansa. Hän on uskollinen ja luotettava Jumala.

Vaikka kielto keittää karitsa emänsä maidossa on lähinnä juutalaisia koskevaa Mooseksen kirjojen lakia, sen sanoma ja merkitys on ajankohtainen myös meille. Olkoon rakkautemme ja turvamme vain Herrassa, Jumalassamme. Kun hän on kanssamme, emme tarvitse mitään keinotekoisia tämän maailman epäjumalia. Niistä ei ole meille apua. Kaikki hyvä tulee vain ja ainoastaan meidän Jumalaltamme, joka luonut taivaan ja maan. Olkoon Herra Jeesus Kristus jakamattoman sydämemme suurin rakkaus nyt ja aina! Jumala pitää lopusta huolen.